Kettu vilahtaa

Elämä on käärme, luo nahkansa.
Elämä on siksakkia, siis mennä surruutan.
Elämä on kärpässieni, siis elämä on karvas.
Elämä on kivi ja minä olen sen alla.
Elämä on arkiaamu.
Elämä on migreenikohtaus, siis vituttaa.
Elämä on hetki, siis hengitän.
Elämä on matka, siis lähde!
Elämä on tuuletin, siis minulla on siivet.

-

LYYLI-TÄTI SANOO

ainutlaatuinen
etsitään
hyvä ystävä
yli kaiken rakastaa
luen runoja
nauti elämästä
vähän ymmärrystä



LAV II Kaukametsä

Mitä löytyy lumen alta!

Synkimmän metsän
valkoisissa huoneissa
unihuurua
Lunta sataa hellästi
kuin äiti peittelisi

(Liisa)
-

Lumisuojani
suojalumi painavaa
aikaa sulattaa
Herättää mieleni jään
levännyt tuore lento

(Tuula)
-

Kadonneet lyhdyt
muhevasta mullasta
ärvöttää mato
valkoisia karvoja
ja ilveksen hampaita

(Satu)
-

Lumi syö tuskan
jäätyneet kyyneleeni
jäädytetyt tunteeni
Kuolema on muuttunut
nuputtamalla kaiken

(Lilli)
-

Lumen höyhenet
vain uni katoaa
totuus ja kuolema
kuin pakastettuna
puhalletaan olevaan

(Heli)
-

Lumen alle jää
toivo, kaipaus, seikkailu
villi vihreys
Enkeli lumen alta
uusin siivin lentää pois.

(Petra)

Runoraati vol.4

Mies kuolleitten keskellä hourii
Etsii ensimmäistä elämäänsä
vaikka ei ole ymmärtänyt toistakaan
Ja ainoaa rakastettuaan kourii – tyyny!
On kolmaskin elämä jo aluillaan
Viekö matka manalaan, luo outoon majaan
Kuka siellä odottaa?
Kuolleiden elämien keskellä
mies
-

Sauna odottaa
Lada yskii ja sammuu
niin minäkin
Saima Saimaan rannalla
odottavalla kannalla
turha odottaa - Lada yskii ja sammuu
Hyppää kyytiin ja alamäkeä etsii
Mutta niin vain ylämäkeen päätyy taas kerran
Kohtaan korjaamon haalariHerran
ja yskä loppuu
Loistavasti laskeutuvaa ylämäkeä tämä elämä
-

Aika hämmentävä kysymys
Mistä on kysymys?
Ääni huutaa yössä.
Hiljaisuus ei vastaa!
Sarastava aamu antaa vastauksen
Kahvi on kuumaa
Polttaa.
Ja täydellinen auringonpimennys
Kuu lyö auringon!
Minne matka?
"Oletko se mahdoton, kuin aurinko
ja kuu samaan aikaan?"
Pitäisikö mennä peiton alle!
Jos ei ole kysymystä, ei ole vastausta
tai ei ole vastusta
Miksi siis kysyä?
Koska se on hauskaa
-

Tunnen olevani
Voi pientä matkaajaa
Sydän kipuilee, maailmalle halajaa
aatteen paloa kammella käyntiin
Riemusta ratkeaa suppuinen suu
Laulusta raikaa raitti tää
Liian paljon pakattuna, raskas
matkalaukku – yksi mekko
riittää, lemmikki!
En osaa valita, siksi jään!
Olen tuntevinani
siksi en aloita matkaani
Ei, jään vain tähän!

-

Runoraatiyleisön ryhmärunoja

Kaksi päivää lempeää ajatusten voimaa

Mikä niistä

Järven pinnasta nousee yöllä usvaa
siniseen hämyyn ikkunan takana
Syksy on luopumista, uuden alkamista ja muutosta
Mitä on pimeä?
Syksy antaa luvan rauhoittumiseen
rakastan syksyn värejä
Olenkin kevät!
Ovat syksyn sienet
vielä nipin napin hengissä
Syksy - tämä tässä nyt kiittää
syksyn jälkeen tulee talvi
Innostua - se on niin ihana tunne, melkein kuin rakastuminen
Elän iloisena kesääni

-

Ovi on auki

Lukemattomia eri sävyjä
hiljaisuus on ihanaa
ilman kiirettä
luonnon ja ihmisen elossa
siili nukkuu jo
kupliva kuin kuohuviini
nyt ja tässä
tuoksu herättää horroksesta
astelisin rinta rottingilla
saat kaiken
pilvien hellä punaisuus
odottelen löytyisikö särkemään
tuoko se toden?


LAV Kaukametsä 

-

Helmitaulu

(Varastetut) luvut, mitat ja määrät

nyrkkejä nolla
paljonko tuhka painaa (vielä kuumana)?
tärkeät sattumat
taakasta tulisi määrätön
tienhaarassa pitäisi olla viitta,
     mutta siinä on vain ulsterin hintalappu
tuhat irronnutta kirjainta

-

Ilmassa väreilee

Montako ajatusta on tapettava,
       että toiset saavat elää?
Ei miljoonakaan jaksa heittää
       taakkaa äärettömyyteen
seitsemän auringon kultaradalla
odotan lähtölaukausta,
       vaikka muut ovat kohta maalissa
miljoona ruohonkortta kasvamassa jalkaterien läpi
– nypityt päivänkakkarat

-

Onnellisia tarinoita


Aurinko kuivasi riidan.

-

Piirtää ääriviivansa itse.

-

Sanat rakastan sinua.

-

Oma ruusutarha sydämessä.

-

Kutsuin kaikki saunomaan.

-

Saunassa sulan sisälleni.

-

Sillan kaari kantaa.

-

Olipa kerran kuutamo.

-

Kuuletko kissan unen?

-

Vasta paistettu leipä.

-

Nukkuva koira auringossa.

-

Päästää irti pirullisuus.

-

Jäätelö suli uima-altaaseen.

-

Tämä minun ona.



Helmeilijät 2016

Huonoja (?) runoja Pessimismipäiviltä 2016

Itikka
   kutittaa
mustikkapiirakka
    palaa uuniin
Aloitin laihdutuskuurin
Minulla ei ollutkaan nälkä

(Irma)
-

Vichy
hapotettu vesi
kuin kukan mesi
Se on taivaan tosi

(Hanannananha)
-

Perkele
naisetko
kädettömiä
Puistattaa

(Tättä&Piipi)
-

Kirsu
liian kuiva
rauhallisena iltana
kehrään
tiukka vääntö –
kohta varmasti sataa

(Nea)
-

Lamppu,
tangon päässä.
Kirjat kasassa kirjastossa
– asiat on paikoillaan

(Outi)
-

Kieslowskin elokuvien
värit ovat kauniita
Puolangalla
kaikki on muuta

(Taru)
-

Kenkä

Känsä varpaassa
pyttipannu haisee torilla
Hyvä niin!

(Ulla)
-

Valitus
nuotin vierestä
kesäilta työtä
               täynnä

(AnnaMaija)
-

Hämärä
– pimeyden alku
Olemme illassa
Tulin vasta

(Eevastiina)
-

Pilviä
pään sisässä
ja vaikka missä

(Ossi)
-

Itikat
kiinnittävät huomion
Lamppu ajaa ne pois
Maito on pahaa.

(Hanne)
-

Tumma pilvi
varjostaa
auringonsäteitä
hämähäkin verkon
läpi
Ahvenen
karkumatka
päättyi

(Siiri)
-

Kissa

Kerran näin
saunassa
surullisen kissan
Muistelen,
että se oli iso
ja karvainen kissa.
Tulen yhä huvittuneeksi
kun ajattelen sitä kissaa.

(LauriH)
-

Tiili

Kerran näin
kirjastossa
tiilen punaisen
Muistelen,
ëttä se oli suuri
ja pyöreä.
Tulen yhä kalpeaksi
kun ajattelen sitä kirjastoa.

(Jimi)
-

Surkee paikka

Naisia,
ne parantaa
paikkaa
muuten en
tässä olisi

(Rane)
-

Kesä
oli sateinen
– en minä tiijä

(TimoM)
-

Jäätelö maistuu
hyvältä. Tämä on
syvältä...

(HarriV)
-

Pessimisti
ei ole
optimistia paljon
                   parempi

(E)
-

Sade
leikkaamaton nurmikko
– kukkakeppi kannattelee
selkärangatonta

(AnnaS)

-

Kesä

Kesä on ihanaa
aikaa, lokottelen
varjossa ilman paikkaa.
Kesä on ihanaa
       taikaa.

(Saana&Pihla)
-

Kukkia kerään
kedolla, lampaita
kerin pellolla.
Hevoset laukkaa
laitumilla, linnut
liitää taivaalla.

(Saana&Pihla)

-

Luovuuttaja TarjaKer kiittää kaikkia runoilijan tuoliin istahtaneita omin sanoin runoilleita!

Kotikutoisia aforismeja Linnanvirrassa

Yhdessäolo on heittääntymistä, olen siis hehkua.

Yhdessäolo on laatuaikaa, olen siis sekunti.

Yhdessäolo on palttinaa, olen siis kude.

Koivu pihalla, pihlaja juurella kietoutuu ympäri koivun.

Yhdessäolo on odottamista, juurettomuus oksettaa.

Yhdessäolo on kaivamista, olen siis toinen.

Yhdessäolo on toisen huomioimista, olen siis läsnä.

Yhdessäolo on kaunista; olen hirvi, hän kauris.

Yhdessäolo on nuotiopiiri, olen siis kipinä.

Yhdessäolo on virta ja kivi, olen paikalla vaikka menen.

Yhdessäolo on hymyjä ja suukkoja, olen siis lämmintä ystävyyttä.

Yhdessäolo on lähtemistä, siis palaaminenkin yhdessä.

Yhdessäolo on kuin silittämättömiä pyykkikasoja, olen siis raudalla ruoskija.

Yhdessäolo on kuin silittämistä kissaa vastakarvaan ja pää puhkes.

Yhdessäolo on kompromisseja, siis neulatyynyllä tanssimista.


- - -

Elämä Kajaanissa on runoutta, olen siis nautiskelija.

Elämä Kajaanissa on ytimellistä hehkua, olen siis kevyttä syvää liitoa.

Elämä Kajaanissa on... Olen siis –

Elämä Kajaanissa on pyöräilyä. Sillä tavoin pääsee moniin paikkoihin.

Elämä Kajaanissa on yllättävän mukavaa, olen siis järkyttynyt.

Elämä Kajaanissa on värikästä, siis uskon horoskooppeihin.

Elämä Kajaanissa kotoista, olen siis kolmen ranskalaisen viivan mies.

Elämä Kajaanissa on läheistä luontoa, olen siis nautiskelija.

Elämä Kajaanissa on ihmisiä ympärillä, olen siis massan mukana kulkija.

Elämä Kajaanissa on vedenviemää, olen siis savulahna.

Elämä Kajaanissa on hiekkaa varpaitten välissä, olen myyrä tonkiainen.

Elämä Kajaanissa on joskus hengetöntä, olen siis ensiapuhönkijä.

Elämä Kajaanissa on yllätyksellistä, olen siis osa yllätyksettömyyttä.

Elämä Kajaanissa on jopa hupaisaa, olen siis klovniksi pestautunut tosikko.

Elämä Kajaanissa on sopivan höppä'nää, olen sus sopivasti hullu.

Elämä Kajaanissa on kuin kävely satumaan sydämessä enkä halua mennä töihin!



Luovuuttaja TarjaKer kiittää kaikkia rohkeasti tehtävän vastaanottaneita  kirjoittajia!