Elämä on ihanaa, olen perhonen.
Elämä on perseestä, olen ikuinen.
Elämä on ollut, olen kuollut.
Elämä on aina, eikä ole.
Elämä on oikukas, olen olento.
Elämä on arvokas, olen mahdoton.
Elämä on armollinen, olen armoton.
Elämä on orpo, olen yksi heistä.
Elämä on uskoa, olen vaan.
Elämä on osoite, olen siellä.
(VIRTAII-hanke Pökkylän Punasessa Tuvassa)
-
Musta-aukko
Se imee itseensä,
se on ehkä antiainetta.
Onko sitä edes olemassa,
en oo nähny. En edes omaa.
(Timo)
maanantai 7. maaliskuuta 2016
sunnuntai 6. maaliskuuta 2016
Pyhäselältä
VANGIN VAHINKO
Lapsi oireilee kuten minä
realistinen tavoite
pohtija,
omalla tavallaan ja omin keinoin
varovainen ja neutraali
nutipää
- hiljaisuus ja vapaus -
peluri
Kirjoittamisen yksinäisyys
alkuperästä ei aina tiedä,
mikä on kopioitua, mikä oikeaa
-
MIEHEKÄS MUISTO
Koulu oli kova kuten ajatkin,
täysin, hän on todella kaunis
tuhansien pettymysten viidakossa
Olipa kerran elämä
sanoja kaksi tai kolme,
revipä siitä irti!
Lapset pärjäilevät huvpuiston laitteissa,
isä ja äiti
Lapsi oireilee kuten minä
realistinen tavoite
pohtija,
omalla tavallaan ja omin keinoin
varovainen ja neutraali
nutipää
- hiljaisuus ja vapaus -
peluri
Kirjoittamisen yksinäisyys
alkuperästä ei aina tiedä,
mikä on kopioitua, mikä oikeaa
-
MIEHEKÄS MUISTO
Koulu oli kova kuten ajatkin,
täysin, hän on todella kaunis
tuhansien pettymysten viidakossa
Olipa kerran elämä
sanoja kaksi tai kolme,
revipä siitä irti!
Lapset pärjäilevät huvpuiston laitteissa,
isä ja äiti
ZAZ - muunnelmia
HAPUILIJA
En kaipaa satamaa -
kaukana kavala maailma
En löydä majakkaa
Yöllä tähdet mustalla taivaalla
Tämä on fanfaari,
tämä on puhdistus!
Ikävän vihreää hapuilua
-
UUSI ALKU
Tuska rinnassa ruumillistuu
haluan teoillani saada sen minusta pois
antaa itselleni elämän tekohengitystä
suoraan suusta suuhun
Se toivo olet minä itse
Sinä itse kannat itsesi uuteen valoon
ja niin mummon kissan surunkeltaiset suorakulmiot tanssivat
hioten yksiössä
-
PUTOAVAT UNELMAT
Kuinka vaikeaa on löytää täydellinen rakkaus
Mikä on täydellistä kenellekin?
Suurin osa on oppinut ajattelemaan
täydellisen rakkauden.
Miten voi oppia ajattelemaan rakkauden kaavan?
Hän on päättänyt, ettei luovuta.
Miksi kukaan luovuttaisi?
He luovat omaa täydellistä maailmaansa,
kuplassaan.
Kuka takaa, että kupla säilyy?
Vapahtajan rakkauden ruskeat ovaalit sinkoilevat.
Tähdet putosivat.
-
VETTÄ KORVISSA
Vaahto jää mieleen keveämpänä kuin karkeat kivet.
Sanoin liian itsestään selvästi.
Ei sen oo väliä, ei enää,
sillä itselleni sen kirjoitin.
Aaltojen alla tarkkaan kuunneltavat asiat odottavat.
Pese siis korvaat meren vaahdolla.
Rakastetun epävarmuuden vihreät pyöreät soutavat.
Upposimme.
-
HAPANNUT VIINI UPOKSISSA
Kivi veteen pudonnut
aina vaan upoksissa
jättää jälkensä vapautuvat aallot
jälkensä jättää
jättää jälkensä
- höh! -
Hiekan kuviot kuin marmoria
kutsuva näky katsella
vedenpinnan läpi hiekkaa
Yötaivaalla juuri minulle tuikkivat tähdet
lohdullinen näky
Vihani valkoiset spiraalit rakastelevat
Viini happani
-
UN SOMMEIL
Istuisin ranskalaisessa katukahvilassa juomassa café au lait'ia,
jos voisin.
Voisin!
Minun Provenceni alkaa takapihalta
mustikat viinirypäleitäni.
Löydettävä Pariisi itsestäni.
Ranteisiin hajuvettä.
Naisen toiveikkuuden tummanharmaa epämääräisyys hiipii
leviten mereen.
-
HAUKKU
Koirani pelonpunaiset möykyt katkovat,
lasi kaatui.
Koirani vastaan tulee uusia kiviä,
kompastun
Pelonpunaiset möykyt katkovat askeleeni,
kivet hiertävät ihoni rikki
Taas koira katkoo ajatukseni
ja lasi kaatuu
Kuristan koirani
-
(nimetön)
Me käveltiin kapeaa asvalttitietä
ja lyötiin kepeillä heiniä kumoon.
Niin, me oltiin vissiin lapsia,
eikä meillä ollut tietokoneita.
Tuuli työntää minun suun täyteen hiuksia.
Nauran, että tällaista tämä aina on.
Onko ihan tervettä naurua,
jos on suu täynnä hiuksia.
Vai onko mielipuolista jo?
Vähän aavistaa, ettei ehkä aina.
Ei tietenkään aina tällaista ole.
No shit Sherlock.
Koiran kaunaisuuden vaaleanpunaiset ympyrät syöksyvät.
Mutta ketä kiinnostaa?
Helmeilijät 2016
(ZAZ / Port Coton
https://www.youtube.com/watch?v=yJrB7XDO_Rs)
En kaipaa satamaa -
kaukana kavala maailma
En löydä majakkaa
Yöllä tähdet mustalla taivaalla
Tämä on fanfaari,
tämä on puhdistus!
Ikävän vihreää hapuilua
-
UUSI ALKU
Tuska rinnassa ruumillistuu
haluan teoillani saada sen minusta pois
antaa itselleni elämän tekohengitystä
suoraan suusta suuhun
Se toivo olet minä itse
Sinä itse kannat itsesi uuteen valoon
ja niin mummon kissan surunkeltaiset suorakulmiot tanssivat
hioten yksiössä
-
PUTOAVAT UNELMAT
Kuinka vaikeaa on löytää täydellinen rakkaus
Mikä on täydellistä kenellekin?
Suurin osa on oppinut ajattelemaan
täydellisen rakkauden.
Miten voi oppia ajattelemaan rakkauden kaavan?
Hän on päättänyt, ettei luovuta.
Miksi kukaan luovuttaisi?
He luovat omaa täydellistä maailmaansa,
kuplassaan.
Kuka takaa, että kupla säilyy?
Vapahtajan rakkauden ruskeat ovaalit sinkoilevat.
Tähdet putosivat.
-
VETTÄ KORVISSA
Vaahto jää mieleen keveämpänä kuin karkeat kivet.
Sanoin liian itsestään selvästi.
Ei sen oo väliä, ei enää,
sillä itselleni sen kirjoitin.
Aaltojen alla tarkkaan kuunneltavat asiat odottavat.
Pese siis korvaat meren vaahdolla.
Rakastetun epävarmuuden vihreät pyöreät soutavat.
Upposimme.
-
HAPANNUT VIINI UPOKSISSA
Kivi veteen pudonnut
aina vaan upoksissa
jättää jälkensä vapautuvat aallot
jälkensä jättää
jättää jälkensä
- höh! -
Hiekan kuviot kuin marmoria
kutsuva näky katsella
vedenpinnan läpi hiekkaa
Yötaivaalla juuri minulle tuikkivat tähdet
lohdullinen näky
Vihani valkoiset spiraalit rakastelevat
Viini happani
-
UN SOMMEIL
Istuisin ranskalaisessa katukahvilassa juomassa café au lait'ia,
jos voisin.
Voisin!
Minun Provenceni alkaa takapihalta
mustikat viinirypäleitäni.
Löydettävä Pariisi itsestäni.
Ranteisiin hajuvettä.
Naisen toiveikkuuden tummanharmaa epämääräisyys hiipii
leviten mereen.
-
HAUKKU
Koirani pelonpunaiset möykyt katkovat,
lasi kaatui.
Koirani vastaan tulee uusia kiviä,
kompastun
Pelonpunaiset möykyt katkovat askeleeni,
kivet hiertävät ihoni rikki
Taas koira katkoo ajatukseni
ja lasi kaatuu
Kuristan koirani
-
(nimetön)
Me käveltiin kapeaa asvalttitietä
ja lyötiin kepeillä heiniä kumoon.
Niin, me oltiin vissiin lapsia,
eikä meillä ollut tietokoneita.
Tuuli työntää minun suun täyteen hiuksia.
Nauran, että tällaista tämä aina on.
Onko ihan tervettä naurua,
jos on suu täynnä hiuksia.
Vai onko mielipuolista jo?
Vähän aavistaa, ettei ehkä aina.
Ei tietenkään aina tällaista ole.
No shit Sherlock.
Koiran kaunaisuuden vaaleanpunaiset ympyrät syöksyvät.
Mutta ketä kiinnostaa?
Helmeilijät 2016
(ZAZ / Port Coton
https://www.youtube.com/watch?v=yJrB7XDO_Rs)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)