Mitä löytyy lumen alta!

Synkimmän metsän
valkoisissa huoneissa
unihuurua
Lunta sataa hellästi
kuin äiti peittelisi

(Liisa)
-

Lumisuojani
suojalumi painavaa
aikaa sulattaa
Herättää mieleni jään
levännyt tuore lento

(Tuula)
-

Kadonneet lyhdyt
muhevasta mullasta
ärvöttää mato
valkoisia karvoja
ja ilveksen hampaita

(Satu)
-

Lumi syö tuskan
jäätyneet kyyneleeni
jäädytetyt tunteeni
Kuolema on muuttunut
nuputtamalla kaiken

(Lilli)
-

Lumen höyhenet
vain uni katoaa
totuus ja kuolema
kuin pakastettuna
puhalletaan olevaan

(Heli)
-

Lumen alle jää
toivo, kaipaus, seikkailu
villi vihreys
Enkeli lumen alta
uusin siivin lentää pois.

(Petra)

Runoraati vol.4

Mies kuolleitten keskellä hourii
Etsii ensimmäistä elämäänsä
vaikka ei ole ymmärtänyt toistakaan
Ja ainoaa rakastettuaan kourii – tyyny!
On kolmaskin elämä jo aluillaan
Viekö matka manalaan, luo outoon majaan
Kuka siellä odottaa?
Kuolleiden elämien keskellä
mies
-

Sauna odottaa
Lada yskii ja sammuu
niin minäkin
Saima Saimaan rannalla
odottavalla kannalla
turha odottaa - Lada yskii ja sammuu
Hyppää kyytiin ja alamäkeä etsii
Mutta niin vain ylämäkeen päätyy taas kerran
Kohtaan korjaamon haalariHerran
ja yskä loppuu
Loistavasti laskeutuvaa ylämäkeä tämä elämä
-

Aika hämmentävä kysymys
Mistä on kysymys?
Ääni huutaa yössä.
Hiljaisuus ei vastaa!
Sarastava aamu antaa vastauksen
Kahvi on kuumaa
Polttaa.
Ja täydellinen auringonpimennys
Kuu lyö auringon!
Minne matka?
"Oletko se mahdoton, kuin aurinko
ja kuu samaan aikaan?"
Pitäisikö mennä peiton alle!
Jos ei ole kysymystä, ei ole vastausta
tai ei ole vastusta
Miksi siis kysyä?
Koska se on hauskaa
-

Tunnen olevani
Voi pientä matkaajaa
Sydän kipuilee, maailmalle halajaa
aatteen paloa kammella käyntiin
Riemusta ratkeaa suppuinen suu
Laulusta raikaa raitti tää
Liian paljon pakattuna, raskas
matkalaukku – yksi mekko
riittää, lemmikki!
En osaa valita, siksi jään!
Olen tuntevinani
siksi en aloita matkaani
Ei, jään vain tähän!

-

Runoraatiyleisön ryhmärunoja

Kaksi päivää lempeää ajatusten voimaa

Mikä niistä

Järven pinnasta nousee yöllä usvaa
siniseen hämyyn ikkunan takana
Syksy on luopumista, uuden alkamista ja muutosta
Mitä on pimeä?
Syksy antaa luvan rauhoittumiseen
rakastan syksyn värejä
Olenkin kevät!
Ovat syksyn sienet
vielä nipin napin hengissä
Syksy - tämä tässä nyt kiittää
syksyn jälkeen tulee talvi
Innostua - se on niin ihana tunne, melkein kuin rakastuminen
Elän iloisena kesääni

-

Ovi on auki

Lukemattomia eri sävyjä
hiljaisuus on ihanaa
ilman kiirettä
luonnon ja ihmisen elossa
siili nukkuu jo
kupliva kuin kuohuviini
nyt ja tässä
tuoksu herättää horroksesta
astelisin rinta rottingilla
saat kaiken
pilvien hellä punaisuus
odottelen löytyisikö särkemään
tuoko se toden?


LAV Kaukametsä 

-

Helmitaulu

(Varastetut) luvut, mitat ja määrät

nyrkkejä nolla
paljonko tuhka painaa (vielä kuumana)?
tärkeät sattumat
taakasta tulisi määrätön
tienhaarassa pitäisi olla viitta,
     mutta siinä on vain ulsterin hintalappu
tuhat irronnutta kirjainta

-

Ilmassa väreilee

Montako ajatusta on tapettava,
       että toiset saavat elää?
Ei miljoonakaan jaksa heittää
       taakkaa äärettömyyteen
seitsemän auringon kultaradalla
odotan lähtölaukausta,
       vaikka muut ovat kohta maalissa
miljoona ruohonkortta kasvamassa jalkaterien läpi
– nypityt päivänkakkarat

-

Onnellisia tarinoita


Aurinko kuivasi riidan.

-

Piirtää ääriviivansa itse.

-

Sanat rakastan sinua.

-

Oma ruusutarha sydämessä.

-

Kutsuin kaikki saunomaan.

-

Saunassa sulan sisälleni.

-

Sillan kaari kantaa.

-

Olipa kerran kuutamo.

-

Kuuletko kissan unen?

-

Vasta paistettu leipä.

-

Nukkuva koira auringossa.

-

Päästää irti pirullisuus.

-

Jäätelö suli uima-altaaseen.

-

Tämä minun ona.



Helmeilijät 2016

Huonoja (?) runoja Pessimismipäiviltä 2016

Itikka
   kutittaa
mustikkapiirakka
    palaa uuniin
Aloitin laihdutuskuurin
Minulla ei ollutkaan nälkä

(Irma)
-

Vichy
hapotettu vesi
kuin kukan mesi
Se on taivaan tosi

(Hanannananha)
-

Perkele
naisetko
kädettömiä
Puistattaa

(Tättä&Piipi)
-

Kirsu
liian kuiva
rauhallisena iltana
kehrään
tiukka vääntö –
kohta varmasti sataa

(Nea)
-

Lamppu,
tangon päässä.
Kirjat kasassa kirjastossa
– asiat on paikoillaan

(Outi)
-

Kieslowskin elokuvien
värit ovat kauniita
Puolangalla
kaikki on muuta

(Taru)
-

Kenkä

Känsä varpaassa
pyttipannu haisee torilla
Hyvä niin!

(Ulla)
-

Valitus
nuotin vierestä
kesäilta työtä
               täynnä

(AnnaMaija)
-

Hämärä
– pimeyden alku
Olemme illassa
Tulin vasta

(Eevastiina)
-

Pilviä
pään sisässä
ja vaikka missä

(Ossi)
-

Itikat
kiinnittävät huomion
Lamppu ajaa ne pois
Maito on pahaa.

(Hanne)
-

Tumma pilvi
varjostaa
auringonsäteitä
hämähäkin verkon
läpi
Ahvenen
karkumatka
päättyi

(Siiri)
-

Kissa

Kerran näin
saunassa
surullisen kissan
Muistelen,
että se oli iso
ja karvainen kissa.
Tulen yhä huvittuneeksi
kun ajattelen sitä kissaa.

(LauriH)
-

Tiili

Kerran näin
kirjastossa
tiilen punaisen
Muistelen,
ëttä se oli suuri
ja pyöreä.
Tulen yhä kalpeaksi
kun ajattelen sitä kirjastoa.

(Jimi)
-

Surkee paikka

Naisia,
ne parantaa
paikkaa
muuten en
tässä olisi

(Rane)
-

Kesä
oli sateinen
– en minä tiijä

(TimoM)
-

Jäätelö maistuu
hyvältä. Tämä on
syvältä...

(HarriV)
-

Pessimisti
ei ole
optimistia paljon
                   parempi

(E)
-

Sade
leikkaamaton nurmikko
– kukkakeppi kannattelee
selkärangatonta

(AnnaS)

-

Kesä

Kesä on ihanaa
aikaa, lokottelen
varjossa ilman paikkaa.
Kesä on ihanaa
       taikaa.

(Saana&Pihla)
-

Kukkia kerään
kedolla, lampaita
kerin pellolla.
Hevoset laukkaa
laitumilla, linnut
liitää taivaalla.

(Saana&Pihla)

-

Luovuuttaja TarjaKer kiittää kaikkia runoilijan tuoliin istahtaneita omin sanoin runoilleita!

Kotikutoisia aforismeja Linnanvirrassa

Yhdessäolo on heittääntymistä, olen siis hehkua.

Yhdessäolo on laatuaikaa, olen siis sekunti.

Yhdessäolo on palttinaa, olen siis kude.

Koivu pihalla, pihlaja juurella kietoutuu ympäri koivun.

Yhdessäolo on odottamista, juurettomuus oksettaa.

Yhdessäolo on kaivamista, olen siis toinen.

Yhdessäolo on toisen huomioimista, olen siis läsnä.

Yhdessäolo on kaunista; olen hirvi, hän kauris.

Yhdessäolo on nuotiopiiri, olen siis kipinä.

Yhdessäolo on virta ja kivi, olen paikalla vaikka menen.

Yhdessäolo on hymyjä ja suukkoja, olen siis lämmintä ystävyyttä.

Yhdessäolo on lähtemistä, siis palaaminenkin yhdessä.

Yhdessäolo on kuin silittämättömiä pyykkikasoja, olen siis raudalla ruoskija.

Yhdessäolo on kuin silittämistä kissaa vastakarvaan ja pää puhkes.

Yhdessäolo on kompromisseja, siis neulatyynyllä tanssimista.


- - -

Elämä Kajaanissa on runoutta, olen siis nautiskelija.

Elämä Kajaanissa on ytimellistä hehkua, olen siis kevyttä syvää liitoa.

Elämä Kajaanissa on... Olen siis –

Elämä Kajaanissa on pyöräilyä. Sillä tavoin pääsee moniin paikkoihin.

Elämä Kajaanissa on yllättävän mukavaa, olen siis järkyttynyt.

Elämä Kajaanissa on värikästä, siis uskon horoskooppeihin.

Elämä Kajaanissa kotoista, olen siis kolmen ranskalaisen viivan mies.

Elämä Kajaanissa on läheistä luontoa, olen siis nautiskelija.

Elämä Kajaanissa on ihmisiä ympärillä, olen siis massan mukana kulkija.

Elämä Kajaanissa on vedenviemää, olen siis savulahna.

Elämä Kajaanissa on hiekkaa varpaitten välissä, olen myyrä tonkiainen.

Elämä Kajaanissa on joskus hengetöntä, olen siis ensiapuhönkijä.

Elämä Kajaanissa on yllätyksellistä, olen siis osa yllätyksettömyyttä.

Elämä Kajaanissa on jopa hupaisaa, olen siis klovniksi pestautunut tosikko.

Elämä Kajaanissa on sopivan höppä'nää, olen sus sopivasti hullu.

Elämä Kajaanissa on kuin kävely satumaan sydämessä enkä halua mennä töihin!



Luovuuttaja TarjaKer kiittää kaikkia rohkeasti tehtävän vastaanottaneita  kirjoittajia!

Huonoja ja muita runoja

Sääntöjä
Venyttämisiä
Tanssiessa

(Heli)
-

Kevät kompensoi, mustarastas punoo
kesä lentää kiimalla,
keijukaismainen lisääntyy
Mustanaama pursuu mättäitä sateella
Metsänpeikolla hiirenkorvista imien
                                     vastanmaun
Maalaa pesä monimuotoisilla väreillä
Annan semmosen kuoriaisen kävellä
käsivarren päästä päähän

(Liisa)
-

K-RAUDAN LAATTAPÄIVÄT

Pylpyräinen.
Aatelinen.
Sapekas ja ohutnahkainen
Kantojen kasvatti.
Puuhastelee.
Läpättää!

Kotimainen laattakivi.

Muinaismuisto ymmärtää!
Kaksysiysi.
Ostakee!

(Tepa)
-

          Säännöistä

Säännöt on tehty rikottaviksi
Rikkoa voi monella tavalla
- vaikka venyttämällä.
Tanssiessaan voi.
Säännötön tila - eläköön!

(Petra)
-

Tanssia

       sääntörike

venytys, vain venytystä
     Tai

Ei vain ole.

(Satu)
-

Lanttukukko on raidallista
Elämä laulaa
mustaa ja niljakasta
Koetat hieroa alueelle
suurisuista
Kirjallisuuskriitikko usein
voi mustaankin kadota
Ylittää siis mielesi
Liito-orava tarjoaa odottamatonta

(Sirpa)


Helmeilijöiden runopiknikillä 29.05.2016

Hai(na)kuja Siriuksessa

kosketit
minua hipaisten
näetkö sen nyt
-

rakkaus
on keväässä
se on jatkuvaa, jatkuvasti
-

herkistää
miettimään tätähetkeä
kuin olisin eri
-

lähellä
on mieli
vaan onko tyhjyys
-

jää
sulaa hiljaa
pitkiä jääpuikkoja tulee
-

tulva
muistojen nuoruus
ja koski kohisee
-

silmu
aukeaa puussa
tuottaen vihertävän sävyn
-

aurinko
paistaa kirkkaasti
kun tulee kesä
-

kaikki
mikä on
elämässä kaikkein tärkein
-

suru
haihtuu, haaltuu
ei katoa koskaan


-Soroptimistit-

Omat tarinat näyttämöllä

ROMAHDUS

Tässä puhuu jätkä kuka on käynyt vihanhallinnan kurssilla.

En osaa itsekään sanoa, ajatella mitä
rooleja on tällä hetkellä minulla, koska
elän tällä hetkellä elämässä putoavan
henkilön roolin ja tässä elämässä.

Tässä on puhe hurmurista.

Ajatuksia on, oih, kuinka paljon, mutta
ne on niin henkilökohtaisia, että se
on kuin salaisuus, niistä ei puhuta,
koska jos puhut, sitten se ei ole
enää salaisuus.
Isä ja äiti on varmasti ihmiset, jotka
pysyvät minun muistissa aina.

Ollaan kuin briljantit roskakorissa.

Kriminaali kelaili sellissä, selostaja
sanoi: syytön.
-

ELÄMÄ HYMYILEE

Merimies nauroi lenkillä, Maija Poppanen näki!

Koenko itseni ulkopuoliseksi, Alieniksi, joka näkee
irvikuvissa menneisyytensä?

Sisäinen rauhani saisi täyttymyksen vapaudessa,
sillä nyt se on vielä kahleissa.

Elämä hymyilee hampaat irvessä.

Miksi vitussa rollareiden keikalla tarvitsee pilkkihaalarit!

Olenko niin suuri ihmisenä, persoonana, että voin antaa
anteeksi ja selvitä ilman vihaa ja katkeruutta.

Mikään ei olisi toisin tai saattaisi ollakin.

Elämä hymyilee aina! Joskus se vain tekee niin
hampaat irvessä.

-

EI PÄÄTÄ OLLENKAAN

Vanhoja on hyvä kunnioittaa nuorena
ja toivoa että nuoret kunnioittaa sinua
vanhana.

Tuomio loppuu aikanaan. Nyt vaan lusitaan
ÖLLÖTYS. VIHA / ÄRSYTYS

Oma yritys tai Lottovoitto PERKELE

Lonkkaleikkauksesta ei paljoo juttuu heru…
Ei helvetti ”Päijänne riehuu
minä en” sekasihan tuo on…

Poika kuunteli Linnassa. Naapuri näki ja sanoi hui
-

KONNAKONKARI


OLEN NIMENI NÄKÖNEN MALTTI. MENI TAAS ÄLYKKÖ EPÄILI
VANKILASSA. KYTÄT NÄKI PERKELE. RISTIKON TAKAA
KATSELEN SURUTONTA NUORUUSAIKAA. HYMYJÄ
MONENLAISIA AITOJA IVAAVIA.

-

HYVÄ PÄIVÄ

Taitaa olla aikamoinen kankkunen
no niin taas sitä parannetaan pari-
suhdetta puhumalla. No rooli päälle
varovainen ja neutraali. Haluan olla,
miksi en puhu totta, ei olla paljoa mie-
titty mitä tehdään vaan mitä tuli
tehtyä. Lapset pärjäilee maailmalla, huo-
menta mukava päivä, isä löi radalla,
naapuri sano: en mie
-

PIRKKO

Köyhän miehen testamentti, vihasta vihanneksiin!
Revan vuosi vankina tässä laitoksessa. Sovittelija vilkut-
ti meren pohjasta, kukaan ei nähnyt… Peto on irti! Vapau-
tunut kaikin tavoin. Etsien ja oppien, syntyjään suunnitel-
mallinen, itse oppinut elämässä. Sietänyt käskyjä ja neuvoja! 

Lapsipolo, luihuilija ja suunnittelija!., pettymysten viidakos-
sa, ylpeyttäni poljetaan. Sekakäyttäjän elämä on savolais-
ta katkokävelyä… Piip, piip, sano digitaalikello
Jos oisin Pirkko, niin mulla ois varmaan munat!

-

KYTTÄ NÄKI

TÄSSÄ TÄNÄÄN VASTUUNTUNTOINEN LOJAALI JOHTAJA
ONNELLINEN OPETTAJA VAIN ELÄMÄÄ MUISTOJA ÄIDISTÄ

- PITÄS NYT SAADA KIINNI TÄSTÄ LAUSEESTA -

SATTUMAN KAUPPAA ISÄÄ VITUTTAA HUOLELLA
POHJOISKARJALASSA KYTTÄ NÄKI JOO SE SE ON 

-

- AV Pyhäselkä -

Elämä on VIRTA

Elämä on ihanaa, olen perhonen.
Elämä on perseestä, olen ikuinen.
Elämä on ollut, olen kuollut.
Elämä on aina, eikä ole.
Elämä on oikukas, olen olento.
Elämä on arvokas, olen mahdoton.
Elämä on armollinen, olen armoton.
Elämä on orpo, olen yksi heistä.
Elämä on uskoa, olen vaan.
Elämä on osoite, olen siellä.

(VIRTAII-hanke Pökkylän Punasessa Tuvassa)

-

Musta-aukko


Se imee itseensä,
se on ehkä antiainetta.
Onko sitä edes olemassa,
en oo nähny. En edes omaa.


(Timo)

Pyhäselältä

VANGIN VAHINKO

Lapsi oireilee kuten minä
realistinen tavoite
pohtija,
omalla tavallaan ja omin keinoin
varovainen ja neutraali
nutipää
- hiljaisuus ja vapaus -
peluri

Kirjoittamisen yksinäisyys
alkuperästä ei aina tiedä,
mikä on kopioitua, mikä oikeaa

-

MIEHEKÄS MUISTO

Koulu oli kova kuten ajatkin,
täysin, hän on todella kaunis
tuhansien pettymysten viidakossa

Olipa kerran elämä
sanoja kaksi tai kolme,
revipä siitä irti!

Lapset pärjäilevät huvpuiston laitteissa,
isä ja äiti

ZAZ - muunnelmia

HAPUILIJA

En kaipaa satamaa -
kaukana kavala maailma
En löydä majakkaa

Yöllä tähdet mustalla taivaalla

Tämä on fanfaari,
tämä on puhdistus!

Ikävän vihreää hapuilua

-

UUSI ALKU

Tuska rinnassa ruumillistuu
haluan teoillani saada sen minusta pois
antaa itselleni elämän tekohengitystä
suoraan suusta suuhun

Se toivo olet minä itse
Sinä itse kannat itsesi uuteen valoon
ja niin mummon kissan surunkeltaiset suorakulmiot tanssivat
hioten yksiössä

-

PUTOAVAT UNELMAT

Kuinka vaikeaa on löytää täydellinen rakkaus
Mikä on täydellistä kenellekin?
Suurin  osa on oppinut ajattelemaan
täydellisen rakkauden.
Miten voi oppia ajattelemaan rakkauden kaavan?
Hän on päättänyt, ettei luovuta.
Miksi kukaan luovuttaisi?
He luovat omaa täydellistä maailmaansa,
kuplassaan.
Kuka takaa, että kupla säilyy?
Vapahtajan rakkauden ruskeat ovaalit sinkoilevat.

Tähdet putosivat.

-

VETTÄ KORVISSA

Vaahto jää mieleen keveämpänä kuin karkeat kivet.
Sanoin liian itsestään selvästi.
Ei sen oo väliä, ei enää,
sillä itselleni sen kirjoitin.

Aaltojen alla tarkkaan kuunneltavat asiat odottavat.
Pese siis korvaat meren vaahdolla.

Rakastetun epävarmuuden vihreät pyöreät soutavat.

Upposimme.

-

HAPANNUT VIINI UPOKSISSA

Kivi veteen pudonnut
aina vaan upoksissa
jättää jälkensä vapautuvat aallot
jälkensä jättää
jättää jälkensä
    - höh! -
Hiekan kuviot kuin marmoria
kutsuva näky katsella
vedenpinnan läpi hiekkaa
Yötaivaalla juuri minulle tuikkivat tähdet
lohdullinen näky

Vihani valkoiset spiraalit rakastelevat

Viini happani

-

UN SOMMEIL

Istuisin ranskalaisessa katukahvilassa juomassa café au lait'ia,
jos voisin.

Voisin!

Minun Provenceni alkaa takapihalta
mustikat viinirypäleitäni.

Löydettävä Pariisi itsestäni.
Ranteisiin hajuvettä.

Naisen toiveikkuuden tummanharmaa epämääräisyys hiipii
leviten mereen.

-

HAUKKU

Koirani pelonpunaiset möykyt katkovat,
lasi kaatui.
Koirani vastaan tulee uusia kiviä,
kompastun
Pelonpunaiset möykyt katkovat askeleeni,
kivet hiertävät ihoni rikki
Taas koira katkoo ajatukseni
ja lasi kaatuu

Kuristan koirani

-

(nimetön)

Me käveltiin kapeaa asvalttitietä
ja lyötiin kepeillä heiniä kumoon.
Niin, me oltiin vissiin lapsia,
eikä meillä ollut tietokoneita.

Tuuli työntää minun suun täyteen hiuksia.
Nauran, että tällaista tämä aina on.
Onko ihan tervettä naurua,
jos on suu täynnä hiuksia.
Vai onko mielipuolista jo?
Vähän aavistaa, ettei ehkä aina.
Ei tietenkään aina tällaista ole.
No shit Sherlock.
Koiran kaunaisuuden vaaleanpunaiset ympyrät syöksyvät.
Mutta ketä kiinnostaa?


Helmeilijät 2016


(ZAZ / Port Coton
https://www.youtube.com/watch?v=yJrB7XDO_Rs)