Poislähtemätön

Poislähtemätön
pesuaineviiva menee toisinaan päivisinkin,
mutta öisin se valuu repaleisten siipien välistä
kuin auringonvalo
eikä käännä kylkeään kuin kahdesti yössä.
Minä niiden kääntymisten välissä hengitän
kuin hevonen
revontuli repussa.

TR

Siunattu ankaruus

sieltä täältä pilkottavat
ilon säikeet
harhauttavat mielen
kepeään liplatukseen
   
   vaikka sielua huuhtovat surun mainingit,
       joiden yli kantaa vain kapea venho
                                         maltillisiksi hiutunein purjein

säteiden alkulähde pulputtelee seuraavan rannan
                                         lempeässä kivikossa,
                                           johon veneen kokka pian korahtaa
                                               kunhan airojani jaksan vielä tahdittaa muutaman mailin
      
            
-kerttuli-

Kirottu herkkyys

Montako kyyneltä

mahtuu sieluun

kun kaikki tulee ulos

pelot, haaveet

surut, ilot

todellisuus muuttuu

Tunnemyrskyn sormissa

mielen taifuuni

raastaa eheäksi

Jari Heikkinen

Aito inhimillinen ääni

Jo lähitulevaisuudessa ilmestyy jokaiseen kotiin tieteen uusimpia saavutuksia kodinkoneiden puolelta. Kotiäitien ja teini-ikäisten iloksi jatkuvasti käytettäviin laitteisiin ilmestyy aito inhimillinen ääni. Hyvästi yksinäiset päivät kotitöiden osalta!

Puheominaisuudella varustettu masiina kertoo mitä on juuri tehnyt tai tulee tekemään. Enää ei tarvitse kuunnella yksitotista piipitystä tai muuta tunteetonta äänimerkkiä.

Tällä hetkellä viimeisiä testejä läpäisevä ominaisuus tulee kaikkiin hintaluokkiin ja vielä kymmenillä eri kielillä varustettuna. Kyllä, koneet puhuvat kohta selvää suomea. Tuotekehitys etenee ripeästi ja kenties muutaman vuoden kuluttaa saadaan mukaan rakkaan äidinkielemme kaikki murteet.

Yksi ensimmäisistä valmistajista, joka tuo ääniominaisuuden markkinoille on korealainen Hitasa. Heidän markkinoille tunkema pesukone tottelee nimeä Hitasa WM460520-502V.

Seuraavaksi kuulemme pesukoneeseen ohjelmoituja suomenkielisiä ilmaisuja ja komentoja:

   Pesurummun luukun avaaminen: ”Oviautaolaauki”.

   Lämpötilanvalitsin: ”Moniastevesilamin”.

   Pikapesu: ”Aikalyhytprogram”.

   Siliävien ohjelman valitsin: ”Rypypaitamenopois”.

   Linkousnopeuden valitsin: ”Tehdarulakieputin”.

   Verkkokytkin: ”Pahaaanisiuna”.

Uutuuskone ilmoittaa myös kirkkaalla suomenkielellä eri pesuohjelmien alkamisesta:

   Esipesu: ” Vesisurihukkaaika”.

   Linkous: ”Kieputinrulaalka”.

  Ohjelma päättyy: ”Seisahdusnyttosi”.

Kaiken lisäksi uutuutta kiiltelevä pesukone kiittää käyttäjää jokaisen pesukerran jälkeen. Se, jos mikä tekee kotiäidin yksinäisestä urakasta palkitsevan kokemuksen:

  ”Tuloterveohjelma”.

Jari Heikkinen

Opettajan harha-askelet

pudotan kellon lattialle
aika menee rikki
säilytän sirpaleita sydämessäni
-

revin rasian
saadakseni seitsemän vuoden kokoisen ajan
mahtumaan muistini hyllylle
-

peili on päälaellaan
näen valkean mustana
käännän peilin seinään päin
-

jos mieli on jumalainen
elämästä tulee tuhoon tuomittu
kuudesti mitätöity
-

peffan alle pefletti
ettei minusta jää mitään
sinun jälkeesi

-kerttuli-

Kohtaamisia polulla

Työmatkan kulkija

Muutto Ouluun tuntui hyvältä. Taakse jäivät pieniltä ja tunkkaisilta tuntuvat kirkonkylän kadut. Ensi alkuun sieluni tuntui pakahtuvan ilosta, kun työmatka kulki Rotuaarin kautta. Silloin tunsi olevansa osa jotain suurempaa ja kenties parempaa.

Mutta jo muutaman kuukauden kuluttua keskustan kivitalot muuttuivat sieluttomiksi kulisseiksi. Ne olivat paikoillaan välittämättä minusta. Samoihin aikoihin kaduilla ruuhka-aikaan kiirehtivät ihmiset muuttuivat tylyksi persoonattomaksi massaksi. Liikenteen jatkuva melu tuntui täyttävän jokaisen solun. Meni minne tahansa, niin siellä oli aina joku muu. Tai vähintään tuntematon ratinpyörittäjä kaasutteli ohi.

Sieluni kaipasi omaa tilaa ja rauhaa. Kotona sitä totta kai oli, mutta linnoittautuminen neljän betonielementin sisälle ei houkutellut.

Yllättäen löysin ratkaisun ongelmaan, kun aloin kulkea työmatkan eri reittiä pitkin. Jalkani johdattivat minut pois leveältä kevyenliikenteen väylältä mutkaiselle polulle joka meni halki lumihankien.

Uusi reittini seurasi joen rantaa. Ympärillä oli vain lumisia puita ja talven sinertävää hämäryyttä. Katuvalot eivät yltäneet sinne ja autojen melu häipyi kokonaan. Kaiken lisäksi vain harvoin lumiselle polulle eksyi jo muu kulkija. Yleensä hän oli koiran ulkoiluttaja, joka ohitti minut mahdollisimman nopeasti.

Hymyilin onnellisena noina aamuina. Oma tila oli löytynyt. Ripaus aitoa tunnetta, että oli kaukana kaupungin sykkeestä. Työmatkat muuttuivat sieluni lepopaikoiksi.

Pimeimmän talven väistyttyä alkoi aikainen kevät ja lumi häipyi. Pian sen jälkeen tilalle tulivat kaupungin työmiehet. He alkoivat pystyttää reitin varrelle katulamppuja ja tasoittaa tietä oikealle kulkureitille. Reitin ääriviivat naputeltiin reunakivillä kaikkien huomattavaksi. Muutama kuukausi sitten valoton lumeen tallattu polku muuntautui täysin erilaiseksi. Samalla sen lumous karisi. Tehoyhteiskunta levitti siipensä aivan joen rantaan asti.

Koiran ulkoiluttaja

Ketsuppia pitää ulkoiluttaa monta kertaa päivässä. Eka kerran heti aikaisin aamulla, ennen työpäivän alkamista. Minun ja Ketsupin vakioreitti vie halki Ainolan puiston seuraten joenrantaa. Se on muuten hyvä reitti, mutta välillä tulee pätkä, joka ei ole tästä ajasta. Ei kunnon tietä, eikä kunnon valaistusta. Muuten en siellä kävisi, mutta Ketsuppi tykkää. Siellä se saa toteuttaa koiramaisia juttuaan rauhassa. Ei tarvitse koko ajan väistellä muita kulkijoita.

Pitäisi ottaa mukaan taskulamppu, mutta kuka nyt sellaista käyttäisi keskellä kaupunkia? Sen sijaan pidän kännykän aina mukana, koska puistossa liikkuu epämääräistä porukkaa.

Viime aikoina on alkanut aamuisin tulemaan vastaan uhkaavan näköinen mies tummassa pitkässä takissaan. Ketsuppi ei kiinnitä häneen mitään huomiota, mutta en pysty olemaan yhtä huoleton. Kapealla polulla ei voi kunnolla väistää. Entä jos se mies käy päälle? Pitäisi käydä ostamassa pippurisumutetta tai jotain muuta vastaavaa. Onneksi en törmää tuohon mieheen, joka aamu.

Synkin talvi oli jäänyt taakse, kun eräänä päivänä totesin kävelyreitilleni ilmestyneet työmiehiä. He tasasivat ja tekivät polun tilalle kunnollisen tien. Kaikkein parasta oli kuitenkin se, että reitin varrelle pystytettiin katulamppuja. Se outo mies ei enää tuntunut niin kammottavalta.

Oli mukava seurata töiden edistymistä, vaikka kaikki tuntui tapahtuvan niin hitaasti. Ketsuppikin löysi uusia hauskoja tuoksuja ja sen tassut eivät olleet aina niin kuraiset. Kaupunki teki oikein, kun rakennutti meille uuden ulkoilureitin. Katuvalojen lempeässä loisteessa on turvallista ulkoiluttaa Ketsuppia.

Jari J.S. Heikkinen

Rumalla on R

Ruma riitelee riimissä,

räkättää västäräkkinä,

kestää omaa ääntään.

Ruma riitelee riimussa,

viljelee äkäistä kärhöä,

näkemättä ärräänsä.

Ruma katsoo itseään.

-Minna

Harakkaherran rouva

harakka
suulas akka
nokka pystyssä
              teeskentelee, käyskentelee
hallussaan sanainen vakka,
                                 josta kylvää toraa ja harmia
hyppää, jankkaa tasajalkaa
  - omastaan ei löydä malkaa
peräänny ei askelen vertaa
kirahtavat sanat tuhannesti kertaa
ja vaikka uudemman kerran kurkistaa
mustaa ja valkeaa vain löytää maalipurkistaan

-kerttuli-

Klik klik...

Kovin
arvaamatta
minun
elämälleni
rikastaja
annettiin,
nimeltään

Olympus.
Mikä
innoittanee
sanoittamaan
tulevia
aikoja
jotenkin
aiempaa
näkyvämmin.

Eloisasti
lähestyn
äärilaitojani
muistiinmerkitsemällä
äänettömiä
ääniä
.
.
.

-kerttuli-

Vastavetoja

Apeus

harmaa heijastuu ovensuuhun

kumartuu sisään pyrkijän eteen

vaatii painamaan pään polviin

kieltää kurkkimasta sivulle

näkemästä valon kapeaa siimaa

on antauduttava apeuden syliin

vaatimatta mitään muuta

Harmi

tekemättömät ilot

kokemattomat kiihkot

läpikäymättömät kaipaukset

kasautuvat kynnysmaton alle

polkaisevat varpaille

saavat kiljahtamaan tympeästä tuskasta:

                      Miksi en silloinkaan...

Kuolo

pystyyn kuolleet kanssakulkijat

perässään elämättömän elämän laahus

huokailevat häpeäänsä

peittelevät jälkiään

kiillottavat ristin merkit otsillaan

      ansioiksi

Lama

silmäni eivät yllä lattian tasalle

jalkani ovat pudonneet kellariin

käteni roikkuvat hihoista irronneina

                             pitkin kallellaan kenottavia kylkiäni

elämän öljy

 jähmettyy

   hauraiden valtimoideni mutkiin

eikä päädy kohisevaksi virraksi korvieni väliin

jättää minut lojumaan

mustien ikkunoiden ääreen

Kurjuus

savuhormina seison

hyljätty harmaa valuu minusta ylös

jalkoihini jää vana tuhkaa

enkä usko enää vetovoimaan

Iljetys

yökkäilen pahaa henkeä

joka tunki sinusta minuun

kurkussani kakoo kipeiden sanojesi varjo

      jota en pysty nielemään

             en sanomaan vastaan

vaikka mieleni moukari takoo suuaukkoa suuremmaksi

pääni halkoo vastatuulta

ja kun jaksan odottaa,

tyyntyy,

  jäädyn tuulikelloksi,

                   jonka kilinää ei kukaan tuskaksi tunnista

Apeus

allapäin

puhumaton

elonmerkitön

unohdettu

sammunut

-kerttuli-

Koruja?

Lysti

Jos minulla olisi...

Lentäisin
Ylittäisin
Suuret sillat
Tavalliset talot
Ilmassa ilakoisin.

Kun minulla on.


Ilo

Muiston hipaisu
jättää postilaatikkooni viestin:
Ilmoita ilot.


Elo

Jalka villasukkia halaa
pakkasen jälkeen.
Sopivasti kaartuvaa: elo ja olo. 


Riemu

Nauravaisella narulla
hymyileviä helmiä;
pitävät pintansa kuin
kukat kivikon koloissa.


Kuplivana ilona ihon alla.
Kun juhla on suuri,
pinta repeää riemuksi,
on ilon maanjäristys,
seismografein havaittava.


Onni

Se on hyvä hipaisu,
joka pysähdyttää ja
jättää sydämeen
hiljaisen soinnun.


Viehko

Tuuli kruunaa
uniprinsessan,
kohottaa hopeakruunun
taivaan tuleen,
silittää hahtuvaselkää.


Hilpeys

Nousee kohti pintaa
kimaltava välkkeen karkelo.
Aurinkotimantti aivastaa.

TR

Luonto herää

Juontaja: "Hei ja tervetuloa kysymään keväisestä luonnosta. Jaaha, linjalla on jo hätäinen soittaja. Haloo, mitä haluaisitte kysyä heräävän luonnon ihmeistä?"

Soittaja nro. 1: "Sitä minä vaan ihmettelen, miksi joka kevät on tulvia. Eihän niitä tarvita mihinkään."

Juontaja: "Jaaha, onhan tuokin kannanotto."

Soittaja nro. 1: "Rakennetaan jokaiseen jokeen oma ydinvoimala ja sen lauhdevedet pitävät virran sulana ympäri vuoden. Sitten ei tule tulvia."

Juontaja: "Mitä tuohon sanoo meidän asiantuntijamme?"

Asiantuntija: "Ratkaisumalliin liittyy vain yksi ongelma, nimittäin uraanin saatavuus. Tein nopeat laskelmat sen käyttötarpeesta ja soittajan esittämän suunnitelman pohjalta. Suomi tarvitsisi 3000 % enemmän uraania kuin aikaisemmin."

Soittaja nro. l: "Ai, jaa. Tuota minä en tullut ajatelleeksi."

Juontaja: "Noin ensimmäinen kiperä kysymys sai vastauksensa. Kuullaan mitä toisella soittajalla on mielessä."

Soittaja nro.2: "Minua ärsyttää se, kun ihmiset eivät käytä aurinkolaseja vaikka aurinko paistaa. Eikö siitä voisi säätää lakia, että jokaisen on sakon uhalla käytettävä aurinkolaseja."

Asiantuntija: "Järkevän kuuloinen ehdotus. Siitä pitäisi tehdä kansalaisaloite, jonka eduskunta sitten hyväksyisi kahdenkolmososan määräenemmistöllä."

Juontaja: "Mikä oiva ratkaisu polttavaan ongelmaan, mutta seuraava asiakas odottaa jo vuoroaan. Haloo, mitä haluatte kysyä?"

Soittaja nro.3: "Minua ihmetyttää, miksi teiden korjaukset tehdään aina kesäisin. Miksi niitä ei voi tehdä talvella?"

Juontaja: "Ahaa, kysymys, jonka tiesin nousevan esille. Sen vuoksi hankin Destialta vastauksen etukäteen ja se kuuluu näin: 'Tietöitä ei tehdä talvisin, koska silloin liikenne pysähtyisi kokonaan. Kesä on puolestaan vain ohimenevä sääilmiö, jota voidaan hyödyntää peruskunnostustöissä.' Tyydyttikö vastaus?"

Soittaja nro.3: "Ei oikein."

Juontaja: "Hienoa ja otetaan seuraava utelias suoraan lähetykseen."

Soittaja nro.4: "Iltaa. Minä en voi sietää kadunvarsilla olevia koiranpaskoja. Eikö niiden keräämiseen voisi palkata työttömiä tai maahanmuuttajia. Silloin kunniallisten ihmisten ei tarvitsisi itse vaivautua."

Juontaja: "Kiperä juttu. Mitä sanoo meidän asiantuntijamme?"

Asiantuntija: "Pelkään pahoin, että Euroopan Unionin ihmisoikeustuomioistuin ei hyväksyisi tuon tapaista toimenpidettä. Sitä varmaan pidettäisiin syrjivänä "

Soittaja nro.4: "Kaikkeen se EU työntää nokkansa!"

Juontaja: "Kiitos soitosta ja kuunnellaan tässä välissä keväistä musiikkia Kehä kolmosen varrelta."

Jari J.S. Heikkinen

Erään syksyn kuvia

haapa havistelee hysteerisesti

                 lehtiään

    erivärisiksi muuttuneita

                                    irti   irti

                                       pois    pois

mieluummin alasti kuin vääränvärinen

-

puut heittelevät kuiviksi imemänsä lehdet

pit

    kin     

                      ku

             pol       

                                  ja

ryhtyvät odottamaan

    uusien vihertävien lehtien puhkeamista

                   vaikka vanhat vielä kahisevat jaloissa

-

katselen kyljelläni lammen vettä

vesi virtaa ylhäältä alas

  kuin syksy kyynelehtisi ikkunaa vasten

auringon pilkistys viskelee 

       hopeahileitä värisevään veteen

             silmiin äkkisyvän säihkeen

-kerttuli-

Kuu kahvia

kuu kaataa kylmää kahvia
taivaan kannen mustaksi

tähtien sokeriset murut
sulavat aamukasteeseen

uuden aamun maidonvaalea koi
saa uskomaan
kaikkeni

kuun noroja tipahtelee
räystäiltä minun rakosiini

kaunistun

-kerttuli-

Jeee sataa!

Jeee sataa

vettä lunta räntää

mitä kaikkea tuleekaan

tippuu taivaalta

pisaroita hippui

nyt rakeita tippui

Jeee tätä iloa

Jari J. S. Heikkinen

Runosiskolle

Harmaa sade hengittää

pinnan alla turkoosi ilman kehä
joka muistuu sormen päihin
maistuu valkealta paperilta
mustan tussin villeiltä vedoilta

Ajaton aurinko sykkii
ääreisissä suonissa
malttaa odottaa uusia hetkiä
riehaantua riimien ristiaallokosta
rakkaudesta
rehvakkaasta raivosta
olla äänessä
äänellään...

-kerttuli-

Riippusilta

riippusillalla iskee paniikki

painun pitkälleni

tarraan kiinni narukaiteista

jotkut ohittavat minut

haluan taaksepäin poispäin

uskallan irrottaa vain toisen käden

vaikka kalenteri ja lompakko on saatava taskuun

ihan vieras mies tulee tuekseni

pääsen maankamaralle

on jatkettava

oikealleko, takavasemmalle

vai sokkelon kautta

uuteen elokuvaan

-kerttuli-

Koulutuspäivien runoutta

ikkunoissa on uutimet

hänen hengityksensä nukkuu ajan poimuissa

inhimillisyyden nimissä

jotain oli pakko tapahtua

olla oma itsensä

pitää suurta säkkiä sylissään

olla parfyymi

roiskia toisten päälle

kolme valtamerta

-

Onni on kermanvalkoinen mansikka,

täytekakun kuorrutukseen uppoutunut.

Makaan kalliolla

ja kuulen meren aallot,

mukaansa tempaavan aaltojen huminan,

huoahdukset.

Poimin mansikoita suuhuni.

Kuohunut kerma sulaa suuhuni,

katoaa hetkessä näkymättömiin

kuin aallon suihkuava harja

Kuin sinun kuohusi

minun suussani.

-

kalmo kimittää korvan juuressa

häpeä valuu tuskanharmaata hikeä

kuulaalle otsalle

rusentuneille poskipäille

-

syvän vihreät havuseppeleet

lepäävät valkoisella hangella

suru särisee sydänjuuria myöten

-

silkinsileällä taivaalla

aurinko huhuilee oranssinpunaista iloa

minun päälleni

-

pettymys kaivaa

huokaillen kuoppaa

matalaan mustaan multaan

-

viha sahaa säröä

soitan

säröistä nousee violettia savua

joka sokaisee silmät

-

vaaleansininen tuuli

saa rakkauden meren pinnan 

liplattamaan lempeää kehtolaulua

turruttaa uneen

josta on pakko herätä

ennen seuraavaa aamua

-

kielot ovat jalostuneet

kaipauksen myötä kalpean värittömiksi

niiden nuokahtelevat,

nuupahtaneet kellot

kumisevat tyhjyyttään

-

ruosteenpunaiset pelon kellot

kilistävät

autioksi

kaiken ympäröivän maailman

- kirjallisuusterapoitunut kerttuli-

Mikä on runo!

FM, psykoanalyytikko Heli Mertanen määritteli kirjallisuusterapialuennollaan:
"Kun ihminen sanoo kirjoittaneensa paperille runon, se on runo."

MOT.

-kertttuli-

Yörunopiknikillä

1.
Oi, kevään käsi,
silmän auki repivä,
hiuksista ylös kiskova.
Minä sulan
virtaavan valkoisen
vieraan syliin.
Oi, kevät,
ruohoasi kiskon.

2.
Kuka pesi minusta värit?
Kuka savuni sytykkeet sammutti?
Ei syksy auta ketään
eikä poliisi.

3.
Meidän kylässä vain yksi kauppa.
Itsepalvelutiski.
Itsepalvelutissi.
Itsepalvelumissi.
Teknopoppi pyörittää pyllyä
ei chilihyllyä.

TR

Yörunopiknikillä kaalisopassa

1. Irja antoi sanat: ruoho, valkoista. Tyyli mahtipontista

/kävelin lumessa,
tuossa suuressa unessa/
kuljin kuitenkin takaperin,
en tiennyt ruohoa takana/
vihreä avaruus on edessä,
jos opettelen kävelemään/
tämän nään/
nyt/

2. Joltakin sanat: syksy, värit, savu  Tyyli:emmää

/menen ja kävelen, nyt on jo syys/
se onkin mun syy kun en mä nää/
ihan ku olis savua nää lasitki/
ne makso 450 euroo specsaversillä/
kai ne sielläki on töissä, ainaki joskus/
pimeässä ei muute laseja tarvi/

3. Akilta sanat: chili, teknopoppi  Tyylinä komedia

/väkevää täällä Kauppakadulla,
ihan "chiliä meininkii"/
oopperataltioinnit TV:ssä toimii,
ei ole meikä ihan teknopopin kainalossa/
heittelen palloja lahjakkaasti,                        
niitä on vain kolme/

Sitten vielä pari päivää aiemmin improttu runo piknikille, puhelimen muistikirjaan Paronissa kirjoitettu. Ja ulkona satoi:

/päivä välissa ennen yörunoa/
siellä me istutaan kuin sateen voimasta nousseet sammakot tai sienet/
me ei olla kauniita vaikka mieli on olla/
runojen maasto on mitä vaan/
me ollaan sitä vaan/
yhteinen vaelluksien tulos/
ajatus joka karkaa parempaan maisemaan/

Irja Samoil

Yörunopiknikin satoa

Oi katsokaa!

suurta valkoista hehkua taivaan

loistaen voitokkaan

ruohikon yllä

johon on imeytynyt

sankareiden veri jolla

lapsemme pelastettiin

* * *

Savukin nousee

vaikka olen karilla

näyttäen etsijöille suuntaa

väärää tietenkin

kun tuli syksykin

* * *

Chi – chi – chi

poppia li – li – li

samaan pussiin laitetaan

sekoittaen salmiakkiin

ja räppiin

euroviisujen edustajaksi

vuonna yksi nolla yksi kaksi

Jari J. S. Heikkinen

Ilmapiiri

"Kirjoita runo lämpimästä illasta, aikaa kolme minuuttia. Aika alkaa nyt!"

Lempeä hiki kostuttaa kainalot Tuuli hieroo hiukset ja lämpö nuolee kehoa Rusketusrajat jyrkkenevät Hymyilen

Jari J. S. Heikkinen

Pimeässä riehunutta runopuhetta...

Marenkimeressä
kasvaa rehevää ruohoa
yli aallonharjojen
Satakielet maiskuttelevat turpeita huuliaan
ja karjuvat:
Eläköön rakkaus!
Viva l'amour!!!

-

Siis taas joku syksy
siis taas joku vitun ruska
Jos vain vetäis savuverhon
tukan eteen
unohtais kaikki värit
Niistä mitään iloa
näillä mailla
missä naakatkin näkee nälkää

-

Chi-li chi-li
u-u-u-u
chi-li

Mä relaan
mä kelaan
mä delaan
kun chili vie mun hengen

Hengenmeno naurattaa
sille voi rallattaa:
chi-li chi-li chi-li
ta-ta-ta-ta-ta-ta... Kuole!


-kerttuli-

Euroopan tulevaisuus

Yhteisvaluutta euroon liittyvien asioiden pohjalta on viime aikoina ilmestynyt mielipiteitä, joissa spekuloidaan Euroopan Unionin tulevaisuudella. Varsinkin Euroopan yhdentymistä vastustavien mielipiteet ovat olleet esillä.

Siitä lähtien, kun Suomi liittyi EU:n, on ollut olemassa äänekäs asiaa vastustava joukko. Heidän mielestään Suomen pitäisi erota yhteisöstä, jotta Suomi olisi jälleen itsenäinen valtio. Mutta miten määritellään itsenäinen valtio?

Tiukimman määritelmän mukaan itsenäisellä valtiolla ei ole kansainvälisiä sopimuksia, jotka rajoittavat sen kansalaisten elämää. Tällä hetkellä tuon määritelmän täyttää vain Pohjois-Korea. Mutta tuota aasialaista valtiota on vaikea sanoa ihanne yhteiskunnaksi.

Jos rajaehtoja hieman höllennetään, niin usein esille nostetaan Sveitsi. Itsenäisistä Kantoneista muodostunut liittovaltio ei ole edes Yhdistyneitten Kansakuntien jäsen. Samalla se on jättäytynyt monen muun kansainvälisen yhteisön ulkopuolelle. Siis onko Sveitsi itsenäinen valtio?

Mielenkiintoiseksi Sveitsin asemasta tekee sen sijainti keskellä Euroopan Unionia. Sen takia Sveitsi on tehnyt kahdenvälisen kauppasopimuksen EU:n kanssa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Sveitsin on pakko noudattaa Unionin lainsäädäntöä, jos se haluaa myydä tuotteitaan. Suomi Unionin jäsenmaana pääsee vaikuttamaan lainsäädäntöön niiden valmisteluaikana. Sveitsi joutuu tyytymään valmiiseen ratkaisuun.

Euron uskottavuuskriisi on ajanut koko Unionin ahtaalle, välittämättä siitä onko jäsenvaltiossa yhteisvaluutta käytössä vai ei. Mutta se ei tarkoita, että yhteisö olisi hajoamassa. EU on koko olemassaolonsa aikana kehittynyt kriisiensä kautta ja niin tulee myös nyt tapahtumaan. Euromaiden taloudenpidolle tulee yhtenäiset ohjeet ja säännöt. Samalla jäsenvaltioiden taloudenpitoa seurataan tiiviimmin ja huonosti hommansa hoitavat valtiot laitetaan kuriin.

Usein kuulee verrattavan Kreikan tilannetta Suomeen 90 – luvun alussa. Vertaus on ontuva monellakin tavalla. Suurin ero löytyy käytettävästä valuutasta. Aikoinaan suomen markasta välittivät vain suomalaiset, muille se oli merkityksetön seikka. Sen sijaan euro on satojen miljoonien ihmisten käytössä ja maailman toiseksi käytetyin valuutta. Näissä kahdessa tapauksessa on huima ero.

Samaan aikaan Islannissa käydään läpi ankaria taloudellisia aikoja, mutta kukaan ei kanna siitä suurempaa huolta. Löytyisikö selitys hassusta pienestä valuutasta Islannin kruunusta?

EU:n vastustajien hellimä ajatus yhteisön hajoamisesta ei ole realistinen. Eurooppalaisilla valtioilla ei ole varaa romuttaa huolella rakennettua systeemiä, ei taloudellisesti eikä poliittisesti. Sillä kaiken tämän takana on integraation kantava ajatus: rauhan säilyttäminen. Se alkoi todenteolla toukokuussa 1950, kun Euroopan hiili- ja teräsyhteisö perustettiin. On hyvä muistaa, että elämme parhaillaan Euroopan historian pisintä yhtämittaista rauhan aikaa.

Vaikka EU ei ole täydellinen, niin se on parempi vaihtoehto, kuin paluu sadan vuoden takaiseen tilanteeseen, jolloin kansallisvaltiot kinastelivat keskenään. Se johti kahteen maailmansotaan.

Jari J.S. Heikkinen

3 minuutin kesäilta

Pesen pahan pois
        huuhtelen harjatta
               silitän suuttumatta
annan juurihoitoa
hoidan juuria.

Puhtaaseen pintaan painan pysyvästi vääristyneen koivun rungon suon reunasta kannon päälle kiivenneen kuuntelijan kieroon kasvaneen kantajan.

Piikki ikenessä alkaa sulaa ja
           juuri        hengittää           kesäisessä          illassa.
Alkaa sulaa.


TR

Sateen tihmoessa ikkunaan...

"Kirjoita runo lämpimästä illasta, aikaa kolme minuuttia. Aika alkaa nyt!"

tuuli suutelee silmiä
hiekka rahisee karheana korvaan
aurinko levittää lempeät siipensä

sen suojassa
sydämeen aukeaa lovi
sisään saa päästä
asumaan voi jäädä

-kerttuli-

Selviämistarinan ennakkonäytös

huomisen ylösnousemus
väistää
viime tipassa vajoamasta
suon silmään

-kerttuli-

Hieman etäämmäs, kiitos

kuvajaiseni katsoo minuun kulmat kurtussa tietokoneen kiiltävältä ruudulta

silmissäni on pistävä katse

se vaatii 

selitystä

suljen näytön

siirryn ikkunan ääreen

kuvajaiseni katoaa kauemmas

kohtaan sinut myöhemmin

lupaan

ja vannon

nyt en itke

lemmen tähden

enkä lemmettömyyden

karaiskoon syksyn tuntu

hipiäni

hyväilköön kolkko tuuli

kaipuuni

pois

kauas pois

-kerttuli-

Sateen jälkeen

harmaan rajat

kiertävät kiertyvät

pitkin taivasta

kolhivat haperoita reunojaan

toisiaan vasten

peittävät taakseen

kaiken kuulumattoman

käsittämättömän

kirkkaan ja kauniin

sinisen ei sallita seestyvän

-kerttuli-

Se heikko

olen etsinyt sitä niin kauan

sitä heikkoa

olen tiennyt sen olemassaolosta
mutten ole kyennyt näkemään

yrittänyt olen
otsalampuin
taskulampuin
maisemaa valaisevin paiskarein

se heikko on luikkinut koloihinsa
ilman että olisin vilahdustakaan nähnyt
saati että olisin hännästä ehtinyt nappaamaan
voinut nostaa sen pöydälle
kuin kissan


nyt se tuossa piipittää

sitä heikkoa pelottaa
se on niin yksin
sillä ei ole ketään eikä mitään
kukaan ei siitä välitä

kukaan ei pidä kädestä

avoinaisista ovista pitäisi mennä ihan yksin

se itkee
itkee ja piipittää

-kerttuli-

Itku... itkuni...

Kokonainen itku
kirvelee kurkussa
karsastaa silmänurkassa
vapisuttaa sielua rintalastan kätköissä,
pimeässä

saa polvet notkahtamaan
pään valumaan läpi ruumiin
maahan saakka.

Odotan
pirullisia pisaroita
häpeällisiä huokauksia
kun viimeinenkin kyynele on ylitsevuotanut.

Odotan.
Cry me a river.
Itke edes pieni puronen.
Edes niukka noro.
Yksi yksinäinen pisar'.


Sopukoideni saatanallinen suru.

Makaan martona maassa.

Odotan.

-kerttuli-

Olotila

Kiristys, puristus ja pakotus.
Ahtaus ja pinkeys, jäytävää.
Selkä, lonkka, mikä lie muukin luu sun muu.
Toive siitä, ettei tarvitsisi ajatella hengittämistä.

Hetki jolloin ei muista, että tämä on vain hetki

Hyypiö olkapäälläni kuiskimassa:
- Älä valita, vaan ole tyyyyyytyväinen. Tätähän sinä halusit.
Säälittävä ruikuttaja. Naurettava turhan inisijä.
Hysteerikko. Heikko reppana.

Ikävä käsiä jotka hellivät hyypiötäkin.
Ja ääntä joka sanoo:
- Huomenna on parempi päivä, paljon parempi

Pirita
3.8.2011 klo 21.00

2 tankaa

Kirkas majakka,

turvaa ennen antaen,

ääriin maailman

kohti maailman reunaa,

kohti uusia maita

 

  

                      Lunta ja jäätä

                      häntä loistaen, kauas

                      pelkoa tuoden

                      ilmestyen taivaalle

                      tuhoa ennustaen

Jari Heikkinen

. . .

minulla on rakkaussuhde kolmeen pisteeseen

   lauseen perässä...

   kesken lauseen...

   ajatusten välissä...

   jälkeen ajatuksen...

jätän auki, mitä lopulta ajattelen...

olen tullut niin monta kertaa aivan toisiin ajatuksiin...

       hetken päästä...

       huomenna...

       seuraavana vuonna...

                       tässä elämässä...

. . .

pitää sulkea ovia takanaan

tempoa uusia au ki edessään

             niis

kurkkia

             tä

harkita sisään  as

                         tu

                            mista

ikkunat selkosen  se   läl   l     ää       n

            tuuli käy

            ilma kulkee

-kerttuli-

Ko ko ko ko

Ko.

Kokoa ajatukset.

Kokoa elämäsi palapeliä.
Ko. Ko.

Kokoomateos. Kokoomaelämä. Kokoelma. 

Koko ajatusten kokoelma. 

Koko kokonainen elämä.

              

             Mahdoton tehtävä?

Ko ko ko.

Kokoa ajatukset.

Kokoa itsesi.

Kokoa.

Ko ko ko ko.

Ko.

-kerttuli-

Oire

Minun päässäni on niin raskas olo. En keksi muuta kuin tilata ajan työterveyslääkärille. Rintakehässäni kiristää paine. Kurkussa tuntuu inhottava pala eikä sitä voi olla huomaamatta. Se häiritsee minua koko ajan. Huomaan rutistavani otsaani kaiken aikaa tuhanteen ryppyyn. Silmiäni ympäröi tiukka ilme, joka venyttää päänahkani äärimmilleen, ja sen alla sytkyttää orastava päänjomotus. Päätäni väsyttää tämä ainainen särky.

Saan lääkäriajan saman tien. Taidan kuulostaa puhelimessa vakuuttavan ahdistuneelta ulkopuolisenkin korvin. Työpaikalta lähtiessäni käyn kertomassa toimistosihteerille minne olen menossa, kesken työpäivän. Toimistosihteeri näyttää hämmästyneeltä, kuinka minä näin ykskaks yllättäen lähden lääkäriin. Kaikki eivät ole yhtä tarkkaavaisia lähimpiensä suhteen.

Kävelen puolen kilometrin matkan työterveysasemalle. Ilmoittaudun lasiseinäisessä kopissa ja istun odottamaan lähelle minulle osoitettua lääkärin huonetta. Pöydällä on lehtiä ja otan käteeni yhden. Selaan sitä näkemättä yhtään otsikkoa tai kuvaa. Ajatukseni ovat muualla. Kuristavassa kurkussa, paisuneessa rintakehässä, päänahan alla sytkyttävissä suonissa. Kuulen kuinka veri niissä vihaisena suhisee. Se ei meinaa mahtua kapeisiin käytäviinsä, sen pitää raivata väkisin tilaa päästäkseen eteenpäin kohti sydäntäni, joka pumppaa ja pumppaa hullun lailla. Jonka pitäisi päättää, mitä nyt pitää tehdä. Voimalaitoksessani on ilmiselvä ylitäytön vaara. Tekisi mieli karjua ääneen, kuinka paha minulla on olla. Haluaisin käydä pitkäkseni tälle kylmänmuoviselle sohvalle. Käpertyä pieneksi ja odottaa, että lasikopissa istuva hoitaja älyäisi kutsua valkotakkiset miehet paikalle. He kantaisivat minut paareilla jonnekin rauhalliseen sairaalaan. Jossa minuun pumpattavilla lääkkeillä otettaisiin tämä sisäinen kuristus pois. Lempeää rauhoittavaa lääkeliuosta lirutettaisiin suoraan suoneen. Lempeästi hymyilevä sairaanhoitaja peittelisi minut vaaleansinisen lämpimän täkin alle. Jättäisi yöpöydälle lasin punaista mehua siltä varalta, että suuta alkaisi kuivaa. Sulkisi potilashuoneen sälekaihtimet niin että laskeutuisi suojeleva hämärä. Olisin huoneessa yksin. Vain ilmastointi humisisi minulle tuutulaulun ja nukahtaisin hetkessä ihanaan pumpulinpehmeään kermanvalkoiseen tyhjään uneen.

-kepa-

Yksinäisyys

yksinäisyys

ilmavirtaa

tuulenhenkäyksiä

ohileijuvia tuoksuja

joille iho,

sieraimet,

mieli

ovat avautuneet
-

yksinäisyys

kuin avaruus

tähtineen

tuntemattomine maailmankaikkeuksineen

tilaa silmän kantamattomiin
-

yksinäisyys

silmät rävähtäneet auki

ei malta sulkea ollenkaan

kaikelta tältä ennen näkemättömältä

-

yksinäisyys

kuin kävelisi pumpulipilvien päällä

ihme, johon ei uskota

ennen kuin itse kokee

hieman upottaa mutta kantaa

-

yksinäisyys

kuin peltipurkki jossa ei ole etikettiä ollenkaan

tuskin uskallan avata

ei houkuta, vaikka houkuttaa kuitenkin
-
 

yksinäisyys

kuin tuulessa humiseva metsä

elämää täynnä

raikasta ilmaa riittää

-

yksinäisyys

kuin lakanapukeinen haamu

monille kammotus

hu huu

minulle lempeällä tavalla pelottava

pelottaa vaikkei haamuja ole olemassakaan

-

yksinäisyys

maa jossain kartan reunamilla

harva sinne haluaa

mutta sielläkin eletään

hyvää elämää


-kerttuli-

Kuppaset kuusta

Keltainen pallo pyörii pellolle
pilkkujaan piilotellen.
Pesässä köllöttää
emmentalviipale,
murheellisena:
-Höylä on homeessa.

***

Vesi on kylmää.
Sorsaperhe peilailee
liplattavassa kuussa.

***

Merenpohjan hiekkaan piirtyy
satu sinisestä simpukasta.
Kiiski sipittää siskoilleen,
pulputtaa unikuplia,
jotka nousevat pintaan
lauluina.

Minna, silloin muinoin kuurunopiknikillä

Musta lista

 Ihanaa, Katri Moilanen ajatteli, kun laski tarjottimen pienelle pöydälle. Hän riisui takkinsa ja istuutui herkkujen ääreen. Kahvikupin seurana oli muhkea mansikkakakun pala. Kyllä elämä on ihanaa, hän hymyili onnellisena.

Katri hämmensi lusikalla kuumaa juomaansa. Sitten hän huomasi kuinka Ritva Alhomaa pyyhälsi kahvilaan. Ystävättäret heilauttivat toisilleen tervehdyksen ja Ritva meni valitsemaan itselleen naposteltavaa.

Hetken odottamisen jälkeen ystävät tapasivat pöydän ääressä. Ritva oli sortunut suureen viineriin. Hän vapautui takistaan ja istuutui huolestuneen näköisenä Katrin viereen.

–            Minä luulin, että jotain ikävää on tapahtunut, rouva Alhomaa aloitti. – Mutta sinä suorastaan säteilet.

–            Jotain aivan ihanaa on tapahtunut.

–            Mitä? Kerro nyt, oletko sinä rakastunut? Tietääkö Juhani sen?

–            Ei, ei. Ei mitään sellaista, Katri hymyili ja siemaisi vahvaa kahvia.

–            Nyt tiedän! Olet voittanut arvalla suuren summan rahaa! Ritva oli täysin varma asiasta ja haukkasi viineriä.

–            Ei. Paljon parempaa. Haluatko kuulla?

–            Minä janoan kuulla sen.

–            Hyvä on, rouva Moilanen maisteli kakkua. Sen maku oli hurmaava. – Minä pääsin mustalle listalle.

–            Hyvä luoja – miten niin pääsit?

–            Kyse ei ole rahasta vaan paljon arvokkaammasta asiasta.

–            Niin? Ritva melkein huudahti ja viinerinpaloja tippui hänen syliinsä.

–            Minä pääsin puhelinmyyjien mustalle listalle!

–            Onko se hyvä asia?

–            Suorastaan ihana. Anna, kun minä selitän sinulle, rouva Moilanen sujautti lisää kakkua suuhunsa. – Tälle listalle pääsevät ne, joille puhelinmyyjät eivät enää halua soittaa.

–            Miten ihmeessä?

–            No, ei se aivan yksinkertaista ole. Siihen meni paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Vaikka kuinka kännykkä pirisi, niin en sortunut vaan annoin sen soida.

–            Se on mahdottoman ikävää, Ritva tunnusti ja joi kupin tyhjäksi.

–            Sanos muuta. Hiljalleen siihen tottui vaikka lopputuloksesta ei ollut minkäänlaista varmuutta. Kunnes minä eilen sain tämän kirjeen, Katri madalsi ääntään ja otti käsilaukustaan taitetun arkin. Hän ojensi sen ystävälleen.

–            Mitä tässä sanotaan? Ritva oikaisi paperin. – Hyvä vastaanottaja... jatkuvien laiminlyöntien takia...varoitusten huomiotta jättäminen... asetetaan myyntikieltoon... voimassa kunnes vastaanottaja... kirjallisella pyynnöllä peruuttaa päätöksen.

–            Eikö olekin suurenmoista? Jos en ota heihin yhteyttä, niin he eivät soita minulle.

–            Kuule, minä haluan myös tälle mustalle listalle, Ritva ilmoitti välittömästi.

–            Arvasin, että innostuisit asiasta. Jos aloitat tänään, niin muutaman kuukauden kuluttua olet jo vahvoilla.

–            Minä teen sen, rouva Alhomaa päätti. – Haluan olla yhtä onnellinen kuin sinä.

–            Kyllä elämä on ihanaa, Katri naurahti.

Ystävät kilauttivat kahvikuppejaan vastakkain.

Jari J.S. Heikkinen