Repaleisen hatun alta näkyy tummat silmänaluset. Perunanvärinen lihava on kulkenut pitkän matkan ja huokaisee hikisenä. Hän näkee vaaran päältä ilmakerrosten sinertävät metsien muodot. Ne aaltoilevat horisontissa.
Perunanvärinen lihava raapii korvallistaan. Koivut taipuvat pelokkaina tuulessa kuin paetakseen. Olennon sisällä muljahtaa, kun hän huomaa maantien solahtavan keväänvaloisaan notkelmaan. Häikäisee.
Hänen sisäinen rytminsä poukkoilee:
-Metsävaarojen kaaret! hän huutaa karvaiset kourat torvena.
-Kaaret, aaret, aaret! kaikuu.
Perunanvärisen lihavan silmissä välähtää kimalluksen kajo.
-Aarre, hän murahtaa, ottaa päättäväisenä askeleen eteenpäin ja plumpsahtaa alas maiseman laidalta.
Alhaalla lainehtii aika, omassa tahdissaan. Laineilla kelluu verkkaan perunanvärinen lihava.
Poispäin.
Pois.
***
Raapaletta sanataideharjoitteli
Minna
Raapale riittää täyteen mittaan :)
VastaaPoista