tiistai 11. maaliskuuta 2014

Linnut tutuksi


osa I: Hupakkokeikkana (naaras), hupakkokeikkukko (uros)

Huh kun minä olen aivan sekaisin ja hurmiossa, kun kevät haisee ja kuuluu niin että! Missä se minun urokseni on, se paras kaikista? Katsokaa, täällä minä viiletän säihkyvine sulkineni etelärinteen kuusikossa, otan oikein vauhtia ja heeiii... nurin meni taas, että sammal pölähti. Antaa pyöriä vaan samaa vauhtia alas asti... hei tämä on hauskaa ja.... Niin. Mitäs minun pitikään tehdä? Uros löytää! Ne kun ovat ihan sammalen värisiä ja ne myhäilevät ja kurkkivat ja tuumailevat kunnes niillekin kevät iskee päälle ja päästään tositoimiin, jos satun olemaan paikalla. Ylämäkeen siis nyt hei takasin, siellä se ukkokukko luuraa. Huh, lentäen olisit jo perillä... noh, ei mennyt kuin kolme metriä. Ei ole aikaa opetella lentämään, kun on sorjat jalat millä juosta. Hei miehet, täältä minä tulen!

Kaksi viikkoa myöhemmin:

Onko kaikki lysti nyt ohi? Nyt on munat pesässä ja tässä pitäisi istua. Ei käy. Isä tänne, sinä sammalenvärinen! Eiköhän se ole sinun paras tällätä arkinen takapuolesi pesään. Minä tuon kyllä ruokaa. Jos muistan. Heipäheipähei! Tulen kunhan tytöt kuoriutuu, niin katsotaan sulkien värit sesongin mukaan. Nähdään... Tii-pa-taa-pa-tii-pa-taa-pa...

-Liisa-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti