osa I: Hupakkokeikkana (naaras), hupakkokeikkukko (uros)
Huh kun minä olen aivan sekaisin ja hurmiossa, kun kevät
haisee ja kuuluu niin että! Missä se minun urokseni on, se paras kaikista?
Katsokaa, täällä minä viiletän säihkyvine sulkineni etelärinteen kuusikossa,
otan oikein vauhtia ja heeiii... nurin meni taas, että sammal pölähti. Antaa
pyöriä vaan samaa vauhtia alas asti... hei tämä on hauskaa ja.... Niin. Mitäs
minun pitikään tehdä? Uros löytää! Ne kun ovat ihan sammalen värisiä ja ne
myhäilevät ja kurkkivat ja tuumailevat kunnes niillekin kevät iskee päälle ja
päästään tositoimiin, jos satun olemaan paikalla. Ylämäkeen siis nyt hei
takasin, siellä se ukkokukko luuraa. Huh, lentäen olisit jo perillä... noh, ei
mennyt kuin kolme metriä. Ei ole aikaa opetella lentämään, kun on sorjat
jalat millä juosta. Hei miehet, täältä minä tulen!
Kaksi viikkoa myöhemmin:
Onko kaikki lysti nyt ohi? Nyt on munat pesässä ja tässä
pitäisi istua. Ei käy. Isä tänne, sinä sammalenvärinen! Eiköhän se ole sinun
paras tällätä arkinen takapuolesi pesään. Minä tuon kyllä ruokaa. Jos muistan.
Heipäheipähei! Tulen kunhan tytöt kuoriutuu, niin katsotaan sulkien värit
sesongin mukaan. Nähdään... Tii-pa-taa-pa-tii-pa-taa-pa...
-Liisa-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti