maanantai 6. heinäkuuta 2015

Runoraatiyleisö ryhmärunoilee

Sininen runosuoni pulputtaa

Vieras tunne, unelmana uusi
vai onko se uusi
Sama tunne, ole siellä mun.
Anna minun vielä kokea
Ja hullaantua.
Hullaantuapa hyvinkin!
Kanssasi
Hullaantua sanoista, syvistä ja
somista
Ei eilen, ei tänään, ei ehkä huiomennakaan,
mutta joskus.
Elämän juna meitä kaikkia kuljettaa.
Kainuun väki, näemme kuulemme kaikki
kulttuuria, elämää rakastaa.
Matkamme päässä päätepysäkillä
toivomme kaikki, että matkamme
laatu olisi nautinnon ohjaamaa.
Nautinnon vai kärsimyksen
Tunnelmien runsaus
Elämän jano suolainen
Himo ikuiseen intohimoon, kuolemattomaan
Kiertokulku, kurkistusluukku

-

Vihreän taivaan alla

vihreät taimet kurkottavat pois vedestä
sininen maa nukkuu vielä aamussa
Nukkuu jo ennen yötä
Vihreän taivaan alla, perhonen lentää
väsyneillä siivillä
Nukkuu talveen.
Kuin siili
vihreään viittaan kietoutuneena

-

Punaiset pilvet puhuvat
ja väistävät valoa
Sitä se on!
He puhuvat vihasta
Mutta punainen on rakkauden väri!
punainen on veren väri,
punainen on voimaa.
ihmettelevä sydän
Kysyvä suu.
Rauhaa rakastava

-

Keltainen kuu huokaa
ja odottaa aamunkajoa
Se saapuu
jos ei jätä saapumatta
Keltainen kuu huokaa,
on vielä aikaa ennen aamun koittoa.
Onko se nyt?
Menikö se jo?
Yöllinen keltainen jäähyväinen.

-


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti