ZAZ - muunnelmia

HAPUILIJA

En kaipaa satamaa -
kaukana kavala maailma
En löydä majakkaa

Yöllä tähdet mustalla taivaalla

Tämä on fanfaari,
tämä on puhdistus!

Ikävän vihreää hapuilua

-

UUSI ALKU

Tuska rinnassa ruumillistuu
haluan teoillani saada sen minusta pois
antaa itselleni elämän tekohengitystä
suoraan suusta suuhun

Se toivo olet minä itse
Sinä itse kannat itsesi uuteen valoon
ja niin mummon kissan surunkeltaiset suorakulmiot tanssivat
hioten yksiössä

-

PUTOAVAT UNELMAT

Kuinka vaikeaa on löytää täydellinen rakkaus
Mikä on täydellistä kenellekin?
Suurin  osa on oppinut ajattelemaan
täydellisen rakkauden.
Miten voi oppia ajattelemaan rakkauden kaavan?
Hän on päättänyt, ettei luovuta.
Miksi kukaan luovuttaisi?
He luovat omaa täydellistä maailmaansa,
kuplassaan.
Kuka takaa, että kupla säilyy?
Vapahtajan rakkauden ruskeat ovaalit sinkoilevat.

Tähdet putosivat.

-

VETTÄ KORVISSA

Vaahto jää mieleen keveämpänä kuin karkeat kivet.
Sanoin liian itsestään selvästi.
Ei sen oo väliä, ei enää,
sillä itselleni sen kirjoitin.

Aaltojen alla tarkkaan kuunneltavat asiat odottavat.
Pese siis korvaat meren vaahdolla.

Rakastetun epävarmuuden vihreät pyöreät soutavat.

Upposimme.

-

HAPANNUT VIINI UPOKSISSA

Kivi veteen pudonnut
aina vaan upoksissa
jättää jälkensä vapautuvat aallot
jälkensä jättää
jättää jälkensä
    - höh! -
Hiekan kuviot kuin marmoria
kutsuva näky katsella
vedenpinnan läpi hiekkaa
Yötaivaalla juuri minulle tuikkivat tähdet
lohdullinen näky

Vihani valkoiset spiraalit rakastelevat

Viini happani

-

UN SOMMEIL

Istuisin ranskalaisessa katukahvilassa juomassa café au lait'ia,
jos voisin.

Voisin!

Minun Provenceni alkaa takapihalta
mustikat viinirypäleitäni.

Löydettävä Pariisi itsestäni.
Ranteisiin hajuvettä.

Naisen toiveikkuuden tummanharmaa epämääräisyys hiipii
leviten mereen.

-

HAUKKU

Koirani pelonpunaiset möykyt katkovat,
lasi kaatui.
Koirani vastaan tulee uusia kiviä,
kompastun
Pelonpunaiset möykyt katkovat askeleeni,
kivet hiertävät ihoni rikki
Taas koira katkoo ajatukseni
ja lasi kaatuu

Kuristan koirani

-

(nimetön)

Me käveltiin kapeaa asvalttitietä
ja lyötiin kepeillä heiniä kumoon.
Niin, me oltiin vissiin lapsia,
eikä meillä ollut tietokoneita.

Tuuli työntää minun suun täyteen hiuksia.
Nauran, että tällaista tämä aina on.
Onko ihan tervettä naurua,
jos on suu täynnä hiuksia.
Vai onko mielipuolista jo?
Vähän aavistaa, ettei ehkä aina.
Ei tietenkään aina tällaista ole.
No shit Sherlock.
Koiran kaunaisuuden vaaleanpunaiset ympyrät syöksyvät.
Mutta ketä kiinnostaa?


Helmeilijät 2016


(ZAZ / Port Coton
https://www.youtube.com/watch?v=yJrB7XDO_Rs)