Minä kävelen kuin kerjäläinen
elämän jauhoaitoissa
puhdas kiulu odottaen
tuoksuvia jauhoja
Minä kävelen kuin sokea
kääntyilen silmät kiinni
haron elämää
Varjelen valolta ajatuskuviota
Minä kävelen kuin unessa
aidan yli
lasken painopisteeni alemmas,
hiekan rahinaa otsaani vasten
Avaan tummentuneen luukun
ja annan kuvion valottua
että lonksahtaisi eteenpäin
se hidas ikiliikkuja, ajatus.
Varjo kolahtaa takana,
valoa edessä
-Lailastiina-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti