Syvällä uivia runoja ( á la Liputtomat laivat)

Reunalla

hienovaraisuuden ylistystä vai kuherruskuukautta

mielenvikaisuutta ja peitettyjä tunteita

vaiko vain kauniisti kasvatettuja herroja

ylpeys liian kova

loukkaukset liian pehmeitä

rikkomaan pintaa

yksinäisyyteen kyllästyneitä kaikki

kaikki kelpaa

kunhan vaan on seuraa

tyhjääkin parempaa tunnelmaa

aina siitä selviää

ajan kanssa vaikeimmastakin

mahallaan naama kurarapakossa

siihen tyytyneenä

siihen asti että on taas voimaa

kääntää katse muualle

hengittää vapaasti

on ihana syrjäytyä

sitä sanotaan elämäksi

vapaudeksi

näennäiseksi

orjuutta se vain on

pelottaa

ajatus syrjäytymisestä syrjäytymisestä

veronmaksajaksi en ala

orjuutta sekin

kyttäysyhteiskunta

nyt vittu anna maksusitoumus Amsterdamiin

-Hanna K-

Unesta valoon

Ventovieraat ihmiset.

Miehistä unien kertominen oli omituista,

miehetkin lämpenivät.

Unet pulpahtelivat,

luikertelivat kuin levät kertojankin näpeistä.

Näkeekö unta juuri nyt?

Kelluvat.

Uskalsi, huomasi osaavansa hengittää vettä,

ihotuntumalla

kuulua tähän joukkoon.

Sukellan toistekin,

veden alta näen.

Pali-palit iloisesti läpsyen

muistin reisissäni sen poljennon,

tunsin olevani vahva,

kirkkaan kuun silmä hyväksyvänä,

valoa palkaksi.

-Liisa L-