ikkunoissa on uutimet
hänen hengityksensä nukkuu ajan poimuissa
inhimillisyyden nimissä
jotain oli pakko tapahtua
olla oma itsensä
pitää suurta säkkiä sylissään
olla parfyymi
roiskia toisten päälle
kolme valtamerta
-
Onni on kermanvalkoinen mansikka,
täytekakun kuorrutukseen uppoutunut.
Makaan kalliolla
ja kuulen meren aallot,
mukaansa tempaavan aaltojen huminan,
huoahdukset.
Poimin mansikoita suuhuni.
Kuohunut kerma sulaa suuhuni,
katoaa hetkessä näkymättömiin
kuin aallon suihkuava harja
Kuin sinun kuohusi
minun suussani.
-
kalmo kimittää korvan juuressa
häpeä valuu tuskanharmaata hikeä
kuulaalle otsalle
rusentuneille poskipäille
-
syvän vihreät havuseppeleet
lepäävät valkoisella hangella
suru särisee sydänjuuria myöten
-
silkinsileällä taivaalla
aurinko huhuilee oranssinpunaista iloa
minun päälleni
-
pettymys kaivaa
huokaillen kuoppaa
matalaan mustaan multaan
-
viha sahaa säröä
soitan
säröistä nousee violettia savua
joka sokaisee silmät
-
vaaleansininen tuuli
saa rakkauden meren pinnan
liplattamaan lempeää kehtolaulua
turruttaa uneen
josta on pakko herätä
ennen seuraavaa aamua
-
kielot ovat jalostuneet
kaipauksen myötä kalpean värittömiksi
niiden nuokahtelevat,
nuupahtaneet kellot
kumisevat tyhjyyttään
-
ruosteenpunaiset pelon kellot
kilistävät
autioksi
kaiken ympäröivän maailman
- kirjallisuusterapoitunut kerttuli-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti