Ihanaa, Katri Moilanen ajatteli, kun laski tarjottimen pienelle pöydälle. Hän riisui takkinsa ja istuutui herkkujen ääreen. Kahvikupin seurana oli muhkea mansikkakakun pala. Kyllä elämä on ihanaa, hän hymyili onnellisena.
Katri hämmensi lusikalla kuumaa juomaansa. Sitten hän huomasi kuinka Ritva Alhomaa pyyhälsi kahvilaan. Ystävättäret heilauttivat toisilleen tervehdyksen ja Ritva meni valitsemaan itselleen naposteltavaa.
Hetken odottamisen jälkeen ystävät tapasivat pöydän ääressä. Ritva oli sortunut suureen viineriin. Hän vapautui takistaan ja istuutui huolestuneen näköisenä Katrin viereen.
– Minä luulin, että jotain ikävää on tapahtunut, rouva Alhomaa aloitti. – Mutta sinä suorastaan säteilet.
– Jotain aivan ihanaa on tapahtunut.
– Mitä? Kerro nyt, oletko sinä rakastunut? Tietääkö Juhani sen?
– Ei, ei. Ei mitään sellaista, Katri hymyili ja siemaisi vahvaa kahvia.
– Nyt tiedän! Olet voittanut arvalla suuren summan rahaa! Ritva oli täysin varma asiasta ja haukkasi viineriä.
– Ei. Paljon parempaa. Haluatko kuulla?
– Minä janoan kuulla sen.
– Hyvä on, rouva Moilanen maisteli kakkua. Sen maku oli hurmaava. – Minä pääsin mustalle listalle.
– Hyvä luoja – miten niin pääsit?
– Kyse ei ole rahasta vaan paljon arvokkaammasta asiasta.
– Niin? Ritva melkein huudahti ja viinerinpaloja tippui hänen syliinsä.
– Minä pääsin puhelinmyyjien mustalle listalle!
– Onko se hyvä asia?
– Suorastaan ihana. Anna, kun minä selitän sinulle, rouva Moilanen sujautti lisää kakkua suuhunsa. – Tälle listalle pääsevät ne, joille puhelinmyyjät eivät enää halua soittaa.
– Miten ihmeessä?
– No, ei se aivan yksinkertaista ole. Siihen meni paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Vaikka kuinka kännykkä pirisi, niin en sortunut vaan annoin sen soida.
– Se on mahdottoman ikävää, Ritva tunnusti ja joi kupin tyhjäksi.
– Sanos muuta. Hiljalleen siihen tottui vaikka lopputuloksesta ei ollut minkäänlaista varmuutta. Kunnes minä eilen sain tämän kirjeen, Katri madalsi ääntään ja otti käsilaukustaan taitetun arkin. Hän ojensi sen ystävälleen.
– Mitä tässä sanotaan? Ritva oikaisi paperin. – Hyvä vastaanottaja... jatkuvien laiminlyöntien takia...varoitusten huomiotta jättäminen... asetetaan myyntikieltoon... voimassa kunnes vastaanottaja... kirjallisella pyynnöllä peruuttaa päätöksen.
– Eikö olekin suurenmoista? Jos en ota heihin yhteyttä, niin he eivät soita minulle.
– Kuule, minä haluan myös tälle mustalle listalle, Ritva ilmoitti välittömästi.
– Arvasin, että innostuisit asiasta. Jos aloitat tänään, niin muutaman kuukauden kuluttua olet jo vahvoilla.
– Minä teen sen, rouva Alhomaa päätti. – Haluan olla yhtä onnellinen kuin sinä.
– Kyllä elämä on ihanaa, Katri naurahti.
Ystävät kilauttivat kahvikuppejaan vastakkain.
Jari J.S. Heikkinen
