Oire

Minun päässäni on niin raskas olo. En keksi muuta kuin tilata ajan työterveyslääkärille. Rintakehässäni kiristää paine. Kurkussa tuntuu inhottava pala eikä sitä voi olla huomaamatta. Se häiritsee minua koko ajan. Huomaan rutistavani otsaani kaiken aikaa tuhanteen ryppyyn. Silmiäni ympäröi tiukka ilme, joka venyttää päänahkani äärimmilleen, ja sen alla sytkyttää orastava päänjomotus. Päätäni väsyttää tämä ainainen särky.

Saan lääkäriajan saman tien. Taidan kuulostaa puhelimessa vakuuttavan ahdistuneelta ulkopuolisenkin korvin. Työpaikalta lähtiessäni käyn kertomassa toimistosihteerille minne olen menossa, kesken työpäivän. Toimistosihteeri näyttää hämmästyneeltä, kuinka minä näin ykskaks yllättäen lähden lääkäriin. Kaikki eivät ole yhtä tarkkaavaisia lähimpiensä suhteen.

Kävelen puolen kilometrin matkan työterveysasemalle. Ilmoittaudun lasiseinäisessä kopissa ja istun odottamaan lähelle minulle osoitettua lääkärin huonetta. Pöydällä on lehtiä ja otan käteeni yhden. Selaan sitä näkemättä yhtään otsikkoa tai kuvaa. Ajatukseni ovat muualla. Kuristavassa kurkussa, paisuneessa rintakehässä, päänahan alla sytkyttävissä suonissa. Kuulen kuinka veri niissä vihaisena suhisee. Se ei meinaa mahtua kapeisiin käytäviinsä, sen pitää raivata väkisin tilaa päästäkseen eteenpäin kohti sydäntäni, joka pumppaa ja pumppaa hullun lailla. Jonka pitäisi päättää, mitä nyt pitää tehdä. Voimalaitoksessani on ilmiselvä ylitäytön vaara. Tekisi mieli karjua ääneen, kuinka paha minulla on olla. Haluaisin käydä pitkäkseni tälle kylmänmuoviselle sohvalle. Käpertyä pieneksi ja odottaa, että lasikopissa istuva hoitaja älyäisi kutsua valkotakkiset miehet paikalle. He kantaisivat minut paareilla jonnekin rauhalliseen sairaalaan. Jossa minuun pumpattavilla lääkkeillä otettaisiin tämä sisäinen kuristus pois. Lempeää rauhoittavaa lääkeliuosta lirutettaisiin suoraan suoneen. Lempeästi hymyilevä sairaanhoitaja peittelisi minut vaaleansinisen lämpimän täkin alle. Jättäisi yöpöydälle lasin punaista mehua siltä varalta, että suuta alkaisi kuivaa. Sulkisi potilashuoneen sälekaihtimet niin että laskeutuisi suojeleva hämärä. Olisin huoneessa yksin. Vain ilmastointi humisisi minulle tuutulaulun ja nukahtaisin hetkessä ihanaan pumpulinpehmeään kermanvalkoiseen tyhjään uneen.

-kepa-