lauantai 16. heinäkuuta 2011

Luopumisen tuska

Anna ajan olla.
Tulla ja mennä.
Ota se vastaan.
Elä se.
Päästä se pois.

Anna ajan tyynesti olla.

-

Kun pysähtyy,
päässä alkaa tapahtua.
Ja kynänpäässä.

-

Pilvet liikkuvat
eteenpäin
eikä niitä riitä loputtomiin.

-

Tähti lähti.
Tähti lähti ja ynähti:
Menen tähtitarhaan.
Tähtien tuntija,
hallussaan tähtikartta,
näki juuri tämän tähden.
Sanoi tähden nähden:
Otan sinut omaksi.
Iäksi.

-

Uneksun illasta,
joka laskeutuu yllemme kuin haahkanuntuvapeitto.
Yöstä, jonka karhean pellavaiseen tyynyyn painamme päämme
toistemme tulla.
Ja unen.



-kerttuli-

3 kommenttia:

  1. Ei. Joo.
    Nyt minua kyllä itkettää.
    Kiitos runosta ja liikutuksesta.
    t. Minna

    VastaaPoista
  2. Tai ehkä oikeemmin näin päin:

    Tähtien tuntija,
    hallussaan tähtikartta,
    näki tähden.
    Sanoi tähden nähden:
    Otan sinut omaksi.
    Iäksi.

    Tähti lähti.
    Tähti lähti ja ynähti:
    Menen tähtitarhaan.
    Lähti ja värisi.

    -kerttuli-

    VastaaPoista
  3. Nämä runot jäävät vaivaamaan positiivisesti mieltä. Kun pysähtyy, päässä alkaa tapahtua...

    VastaaPoista