Kylmyys

On olemassa ihmisiä, jotka haluavat aina samaa. Mikään ei saa muuttua. Kaikki pitää tapahtua ajallaan ja jos aikataulu sattuu pettämään, niin koko korttitalo sortuu. Minä en kuulu tuohon joukkoon.

Olen aina nauttinut siitä, kun asiat muuttuvat ja kehittyvät, välillä maltillisesti ja välillä hyvin aggressiivisesti. Silti muutos on aina lähtenyt minusta vapaaehtoisesti. Sen takia istun nyt pimeässä huoneessa ja ikkuna on auki. Pakkasilmaa virtaa sisään ja lämpötila laskee. Sen lisäksi olen vääntänyt patterien säädöt nollaan.

Päälläni on vain ohut pyjama, kun asetun lattialle istumaan, asetan jalkaterät vastakkain reisien päälle. Hetken haen oikeaa muotoa kunnes symmetrinen ja tukeva asento löytyy. Jalat ovat lähellä toisiaan ja kädet ovat kiinni toisissaan. Näin istuessa Lootus-asennossa saa kokemuksen raajojen sulautumisesta yhteen.

On aika aloittaa matka omaan mieleen ja suljen silmäni. Annan rohkeuteni virrata, kun kuljen sielun pimeisiin loukkoihin.

Sitten tulet sinä. Ovi narahtaa kevyesti ja aistin valon tulvivan selkääni. Hetken on hiljaista kunnes vaadit minua laittamaan ikkunan kiinni ja palaavan olohuoneeseen katsomaan televisiota.

–        Tänään ei sovi, ilmoitan kääntymättä. – Olen varannut aikaa tähän. Se tulee valvottamaan minua läpi yön.

–        Naiivia, sinä sanot. – Innostuu laukkaamaan, vaikka ainoat laskut ovat päivänlaskuja.

–        Mitä sitten? kysyn hiljaa. – Sielu kaipaa muutosta.

Sinä puhkeat nauramaan. Sen jälkeen itket ja aloitat naurun uudestaan. Pysyn Lootus-asennossa ja yritän löytää rauhan. Hengitykseni hieman kiivastuu. Takaani kuuluva nauru hakkaa kylkiini, mutta en välitä siitä. Kun vihdoin huomaat, ettei mielipiteilläsi ole vaikutusta, lähdet suuttuneena. Ovi pamahtaa kiinni ja pimeys palaa.

Jään yksin tavoittelemaan täydellistä keskittymistä. En tiedä mitä sielun synkistä loukoista löytyy, mutta otan sen epäröimättä vastaan. Rauhoitun ja sukellan syvemmälle mieleni pohjakerroksiin. Ympärilläni oleva huone viilenee nopeasti. Kylmyys ei tartu minuun, vaan alan kevyesti hikoilla.

Tämä yö tulee jäämään pysyvästi mieleeni, samalla muuttaen jotain. Kenties peruuttamattomasti, mutta juuri siitä minä pidän.

Jari J.S. Heikkinen